Tänä viikonloppuna maasta ei puutu oluttapahtumia, kun Hyvinkäällä ja Himoksella pidetään olutfestarit ja Helsingissä esittäytyvät pohjoismaiset pienpanimot. Oulun Olutseuran Timo Halmetoja valaisee olutharrastuksen olemusta.
Timo Halmetoja, onko olutharrastus kihahtanut sinulle nuppiin?
Jossain vaiheessa kyllä, mutta nyt alkaa olla jo jalat maassa. Ennen olin paljon aktiivisemmin mukana seuran toiminnassa, mutta työ ja nykyisen ammatin opiskelu ovat vähän erottaneet siitä. Ei tahdo keretä mukaan aina kun haluaisi.
Voiko sitä keksiä parempaa syytä karata kotoa tuopposen äärelle kuin perustaa tapahtuman ympärille ihan virallinen yhdistys?
No tuota... en tunnusta omalla kohdallani. On niitä varmaan parempiakin keinoja päästä. Minun kohdallani tämä on niin sanotusti pyhitetty harrastus, eli selitys menee kotona läpi sellaisenaan. Ei tarvitse keksiä roskapussin viemistä tai muuta.
Ovatko olutharrastajat yhtä kovia hifistelijöitä kuin viiniharrastajat?
Minun mielestäni eivät - sillä perusteella, mitä olen kuullut viiniharrastajista. Tosin se on varmaan seurakohtaista. Meillä se ei ole aina niin tarkkaa; siitä koetetaan pitää huolta, että olut tarjoiltaisiin lasista, mutta sekään ei kaikilla terasseilla onnistu.
Voiko olutta kumminkin juoda pikkurilli ojossa?
No mikä ettei. Eiköhän se maistu silläkin tavalla.
Onko olutharrastajalle olemassa mitään parempaa kuin kunnon pano?
Hyvä olut.
Korreloiko kaljamahan ympärysmitta harrastuksen totisuusasteen kanssa?
Ei minun mielestäni.
Eikö siinä ole kumminkin aika suuri vaara, että sikspäkistä tuleekin kymppikassi?
Ainahan joka harrastuksessa on vaaransa, mutta ei välttämättä. Minustakin on epäilty joskus saunaillassa, että harrastanko minä oluita ollenkaan.
Millainen olisi täydellinen olutelämyksesi?
Kyllä se löytyisi Etelä-Saksasta Baijerin alueelta; siinä on jo sellainen oma tunnelmansa, joka huumaa. Pienen patikoinnin jälkeen vuoristoseudulla nousisi munkkiluostariin, jossa on olutpuutarha. Siellä kun saisi kylmän, vaalean oluen.
Miten suhtaudut pussikaljoitteluun oluennauttimistapana?
En tiedä onko se hyvä tapa, mutta yksi tapa. Oluthan on aina hyvässä seurassa paikallaan.
Vanha suomalainen hautajaistapa on ollut tarjota haudalla viinaa, mikäli vainaja on siitä eläessään pitänyt. Pahastuisitko, jos omalla hautakummullasi kilisteltäisiin oluttuoppeja?
En ollenkaan, se olisi ihan paikallaan. Tuopeissa voisi olla tummaa Plevna-olutta.
Voisitko alan miehenä valaista, miksei "yhdellä käyminen" koskaan onnistu, vaan se yleensä tarkoittaa enemmän kuin kaksi?
Koska ensin maistetaan hyvä olut, sitten varmistetaan se ja lopuksi vielä todetaan se.
Kuinka usein onnistut siinä itse?
Sanotaan, että se on fifty-sixty.