Praha Tshekit juovat yhä edelleen kaksi kertaa enemmän olutta asukasta kohti vuodessa (n. 160 litraa) kuin suomalaiset, vaikka Pohjan pojat ja tyttäret ovatkin viime vuosikymmeninä lisänneet kulutustaan roimasti.
Jos tshekkien tilastosta kammataan pois ne väestöryhmät, jotka eivät juo olutta lainkaan, oluenystävien osaksi siunaantuu 340 litraa henkeä kohti vuodessa. Tavoitteena oleva maaginen 365 litran raja ylitetään komeasti, kun viimeisetkin olutsiepot ymmärtävät, että litra päivässä on ehdoton minimi!
Tshekki on
kapakassa kotonaan
Olut ja olutkapakka ovat erottamaton osa tshekkiläistä elämänmenoa. Olut on perinteinen kansallisjuoma, ja kapakoista on vuosisatojen aikana kasvanut instituutio, joka vaikuttaa yhä edelleen merkittävällä tavalla tshekkien kansalliseen identiteettiin.
Maatalousyhteiskunnassa kapakka oli kyläyhteisön sydän, kulttuuritalo ja monitoimikeskus. Kapakassa pidettiin kokoukset joissa päätettiin yhteisistä asioista, juhlittiin syntymäpäiviä, järjestettiin häitä ja hautajaisia, katsottiin teatteria, kuunneltiin musiikkia, kansanvalistajia ja poliittisia puhujia, pelattiin jalkapallojoukkueen jälkipelit, tanssittiin torvisoittokunnan tahdissa tai vietettiin iltaa työpäivän päätteeksi...
Sunnuntaisin kapakkaan kokoonnuttiin kirkonmenojen jälkeen tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia kauempaa tulleiden kanssa.
Myöhemmin, kun suuri osa väestöstä on siirtynyt useassa muuttoaallossa teollisuustyön ja palveluammattien mukana kaupunkeihin, sama meno on jatkunut hieman muuntuneessa muodossa kaupunkien korttelikapakoissa.
Yhä edelleen kapakoissa syödään tuhdisti ja oluttiskin takana häärivällä juomanlaskijalla pitää perinteisesti kiirettä. Hana on yleensä vain hetken kiinni silloin kun tynnyriä vaihdetaan.
Inspiraation
lähteillä
Olut ja olutkulttuuri on jättänyt lähtemättömät merkkinsä myös tshekkien taiteeseen sekä inspiraation lähteenä että kuvauksen kohteena. Pitkästä listasta poimittakoon esimerkeiksi Jaroslav Hasekin ja Bohumil Hrabalin proosa, K. J. Erbenin lyriikkaa, Vaclav Havelin draamataide, Mikolas Alesin maalaukset, Eugen Brikciuksen tilateokset samoin kuin Jiri Menzelin lähes kaikki ja Milos Formanin varhaisimmat elokuvat.
Kansalliseen "olutsarjaan" kuuluvat epäilemättä myös Bedrich Smetanan koominen ooppera Myyty morsian ja Jaromir Vejvodan Beer Barrel Polka (Oluttynnyripolkka), jota erityisesti Yhdysvaltain ja Ison-Britannian armeijoiden sotilaat hoilasivat toisen maailmansodan aikana.
Tyhmentääkö
kalja kansan?
Prahalaisessa Manes-galleriassa on syyskuun loppuun saakka esillä kiinnostava näyttely, jonka kokoavana teemana on tshekkiläinen olut: piirustuksia, maalauksia, grafiikkaa, veistoksia, tilateoksia ja valokuvia, performansseja, draamaa, elokuvia, kirjallisuutta, musiikkia.
Näyttely on paitsi monipuolinen myös historiallinen, koska se on kaikkien aikojen ensimmäinen yritys kartoittaa oluen inspiroivaa vaikutusta yli taiteen koko laajan kentän 1800-luvun puolivälistä alkaen. Ensin vanhassa Böömin kuningaskunnassa, sitten entisessä Tshekkoslovakiassa ja lopuksi nykyisessä Tshekissä.
Tshekkiläisten kulttuuripiirien suhtautuminen olueen on ristiriitainen, huomauttaa näyttelyn kuraattori Petr Rehor laajassa tshekin- ja englanninkielisessä näyttelyluettelossa.
"Joidenkin mielestä olut on rahvaan juoma, joka tyhmentää kansan ja tylsistää ajattelun, minkä vuoksi kulttuuriväen on parempi turvautua viiniin ja konjakkiin. Toiset eivät luovu oluesta mistään hinnasta ja puolustavat sitä julkisesti jumalten ja tshekkien esi-isien jalona juomana, joka on vaikuttanut lähes kaikkeen luovaan kulttuuritoimintaan", Rehor kirjoittaa.
"Näyttelyn tehtävänä on osoittaa, kuinka syvälle olut on todellisuudessa juurtunut tshekkiläiseen kulttuuriperintöön."
Lähes kolmekymmentä vuotta Suomessa asunut Petr Rehor, itsekin kuvataiteilija ja oluen ystävä, haaveilee näyttelyn tuomisesta Suomeen.
Kattavalla näyttelykokonaisuudella on varmasti ottajia. Oltakoon oluesta mitä mieltä tahansa, yksi asia on täysin selvä: tämä kullankeltainen neste vaahtoaa syvällä tshekkien sielun syövereissä halusivatpa he sitä tai eivät. Onhan Böömissä jo vuosisatoja innokkaasti pantu sekä tummaa että vaaleaa, oli sitten sota taikka rauha!
Art Inspired by Beer - The Fount of Czech Culture. Galleria Manes, Praha, 26.9. saakka.