Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Velipekka Nummikoski sohaisi suomalaisen alkoholipolitiikan muurahaispesään, kun hän ehdotti Kalevan haastattelussa tiistaina keskioluen laimennusta. Samaa asiaa on ehdoteltu ennenkin. Asialla on ollut esimerkiksi kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska - yhtä laihoin tuloksin. Olutta sisuksiinsa kiskovat eivät suin surminkaan suostu kakkosoluen, "folkölin", ostajiksi ruotsalaisten tapaan.
Kansanterveydellisenä teoriana Nummikosken ajatus on ymmärrettävä. Jos suomalaiset joisivat yhtä paljon laimennettua olutta kuin nyt keskiolutta, nautitun alkoholin kokonaismäärä laskisi.
Mutta suomalainen käytäntö tuskin tätä teoriaa noudattaisi. Osa tyytyisi kaupan olueen, mutta jos moni marssisi Alkoon ostamaan jotain muuta, silloin mukaan lähtee jotain keskiolutta vahvempaa. Hyvän vertailukohdan saa vaikkapa katsomalla, mitä itärajan taxfree-kaupoista Suomeen kannetaan. Lähes kaikki mukana tulevat olutlaatikot ovat nelosolutta tai vahvempaakin, vaikka kolmostakin olisi saatavilla.
On aivan selvää, että suomalaiset juovat liikaa alkoholia ja että jotain olisi tehtävä kulutuksen rajoittamiseksi. Pääministeri Matti Vanhasen ykköshallituksen aikana toteutettu alkoholiveron lasku kertarysäyksellä tapahtui pakon edessä ja osoittautui huonosti harkituksi yhteiskunnalliseksi kokeeksi, jonka jälkilaskuja maksetaan alkoholihaittoina pitkään.
Jyväskylän yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan viinaa juodaan paljon, jos se on halpaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vastatoimia on vaikea keksiä, kun yhtä lääkettä ei ole.
Hintoja on jo jonkin verran nostettu, mutta Nummikosken vetämä alkoholiveroa pohtinut työryhmä lopetti heinäkuussa työnsä erimielisenä. Yhteistä käsitystä jatkosta ei syntynyt.
Keskustelu alkoholiverosta liittyy vähintään yhtä paljon valtion budjettitalouteen kuin alkoholipolitiikkaan. Tämä tosiasia hankaloittaa keskustelua entisestään.
Valitus ei pure viinan juojiin toivotusti. Aamumyynnin rajoittaminen kaupoissa oli oikea liike, ja huomiota voisi kiinnittää myös anniskeluaikoihin. Vilkaisu kaupunkien katukuviin pikkutunneilla johtaa kysymään, saako alkoholia liian herkästi anniskella aamuneljään asti. Muutaman tunnin lyhyempikin anniskeluaika riittäisi. Sinnikkäästä vastarinnasta huolimatta ei myöskään oluen laimennusta kannata unohtaa. Se voisi olla yksi keino monien muiden joukossa.
paakirjoitus@kaleva.fi