Hyvin menee, mutta menköön!
OLS pelasi kauden kolmannen liigaottelunsa. Tuloksena oli kolmas voitto.
Aluksi kaikki oli vaikeaa. Pallo poltti pelaajien mailan lavassa käsittämättömästi, ja se näkyi myös Linnanmaan hallin tulostaululla: kotijoukkueen 1-0-johtoasema vaihtui nopeasti ennen avauserän loppua luvuiksi 1-2.
Pitikö pukukopissa korottaa siinä vaiheessa ääntä, OLS:n päävalmentaja Karo Kuussaari?
"Pakko myöntää, kyllä siellä hieman normaalia kovempaa ääntä käytettiin."
Tuliko herätys joukkueeseen sen avulla vai jostakin muusta syystä, se jää arvoitukseksi. Kuitenkin toisessa erässä OLS:n ote oli huomattavasti rennompi ja huomattavasti hallitsevampi kuin alussa.
Ratkaisun hetkiä elettiin hieman ennen ottelun puoliväliä. Ensin Elisa Mildin laukaus upposi tarkasti aivan PSS:n maalin yläkulmaan ja 29 sekuntia myöhemmin Hanna-Mari Uimonen siirsi joukkueensa 3-2-johtoasemaan.
Siinä vaiheessa vain 11 pelaajan voimin Ouluun tulleet porvoolaiset olivat myyneet nahkansa, ja OLS paineli vaivattomasti omille teilleen.
Yksi kotijoukkueen yllättäjistä oli kolmosketjussa pelannut ja PSS:n maalilla tuhoisaa työtä paiskinut Marianne Kinnunen.
Kinnunen viimeisteli koville joutuneen maalivahdin Dina Sandbergin selän taakse kolme osumaa (1-0, 5-2 ja 7-2) ja teki esityön Mildin tasoitusmaaliin (2-2).
Viime kaudella Kinnunen antoi salibandypallolle kyytiä SB Vantaan liigajoukkueessa.
"Silloin tein koko kauden aikana kaksi maalia. Tavoite oli, että tällä kaudella teen enemmän. Tavoite täyttyi nyt, joten kyllä kai se on ainakin pienen, siis sellaisen aivan rauhallisen, juhlan paikka", Kinnunen sanoi.
Hän ei osannut eritellä, miksi jyvä löytyi juuri lauantaina, ensimmäisessä kotiottelussa.
"Sattuuhan niitä vahinkoja", hän totesi vaatimattomasti.
Yleisö jännitti, onnistuuko OLS:n kakkosketjun laitahyökkääjä Henna Ilmola tekemään ensimmäisen liigamaalinsa.
Tyttöjen SM-sarjassa maaleja ja maalisyöttöjä tehtailleella Ilmolalla oli varsinkin viimeisessä erässä lukuisia hyviä tekopaikkoja. Pallot pomppivat kuitenkin itsepäisesti maalikehikon ohi tai maalivahdin hyppysiin.
"Elefantti tai jokin ilkeä otus on nyt harteillani. Olisi noista paikoista pitänyt ainakin kerran onnistua", Ilmola harmitteli.
"Olin ennen ottelua mukavasti täpinöissäni ja uskoin, että kyllä se maalikin sieltä tulee."