Sallalaisten sodan aikana kokema alueluovutus ja sen jälkeen heidän uudelleen asuttamisensa etäälle toisistaan on kirkkoherra Tuomo Lankilan mielestä yksi syy pitkiin avioliittoihin Sallassa. Ankarissa olosuhteissa pidettiin yhtä ja tukeuduttiin toisiinsa.
"Myös kirkko on rippikouluopetuksessa korostanut avioliiton pysyvyyttä", sanoo Lankila.
Hän epäilee, ettei pitkä avioliitto ole välttämättä aina merkki onnellisuudesta, vaan kun siihen on sitouduttu, siinä pysytään.
Alueluovutuksen ja väestön uudelleenasuttamisen lisäksi Sallan kehitykseen vaikutti voimakkaasti 1970-luvulla tapahtunut muuttoliike työn perässä Ruotsiin.
Lankilan mielestä työikäisen väestön suurimittaisella muuttoliikkeelläkin on oma vaikutuksensa, kun tilastoidaan avioliittojen kestoikää. Nykyään vajaan viiden tuhannen asukkaan kunnassa neljäsosa on yli 65-vuotiaita.
Vaikka Sallassa on pisimmät avioliitot Suomessa, myös eroja tapahtuu. Viime vuonna vihittiin 14 paria ja seitsemän erosi. Kirkkoherra sanoo, että huomattava määrä alle 30-vuotiaita elää avosuhteessa. Siellä tapahtuneita eroja ei tilastoida mitenkään.
Uutena piirteenä rajapitäjässä ovat suomalais-venäläiset avioliitot. Ainakin puolenkymmentä sallalaismiestä on avioitunut venäläisen naisen kanssa.
Riidat unohtuneet
Lankila ei usko joidenkin pitkään avioliitossa olleiden pariskuntien vakuutteluihin, etteivät he koskaan olisi riidelleet.
"Sellainen on varmaankin unohtamista", sanoo itsekin lähes 40 vuotta avioliitossa oleva Lankila. Hän pitää avioliiton säilymisen ja huoltamisen kannalta perusasiana efesolaiskirjeen käskyä, ettei riidan sopimista pitäisi siirtää yön yli.
Kirkkoherran mielestä työ aiheuttaa sekä eroja että pysymistä yhdessä. Moraali on lisäksi löyhtynyt ja tehdään hätäisiä ratkaisuja. Lankila ymmärtää avioeroharkinnan tapauksissa, joissa toinen joutuu väkivallan kohteeksi.