Usean historian merkkihenkilön sanotaan olevan kiistelty hahmo. Adolf Hitleristä niin ei todellakaan voi sanoa. Kiistaa herättää lähinnä vain se, oliko natsidiktaattori vielä pahempi kuin neuvostoliittolainen virkaveljensä Josif Stalin.
Hitlerin lievästi sanottuna merkillinen persoona kiinnostaa edelleen. Brittihistorioitsija Ian Kershaw"n teos Hitler (Otava) esittelee kummallisen tyypin, jonka valta kattoi pahimmillaan melkein koko Euroopan.
Ian Kershaw kiinnostui Kolmannesta valtakunnasta tosissaan 1970-luvun alussa. Saksalaisessa oluttuvassa muuan paikallinen suuruus ilmoitti Kershaw"lle, että "juutalaiset ovat surkeata porukkaa".
"Silloin aloin miettiä, että mistä tässä oikein on kyse. Hieno maa, jossa melkein kaikki ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Että mitä täällä oikein tapahtui muutamia vuosikymmeniä sitten. Miten Hitler saattoi päästä valtaan ja miten joku täällä voi edelleen sanoa noin", Hitler-kirjansa Saksassa saamasta positiivisesta vastaanotosta tyytyväinen Ian Kershaw kertoo.
Hitleristä tuli koominen vasta jälkikäteen
Ensimmäisen maailmansodan hävinnyt Saksa rypi häpeässä ja ahdingossa. Maa oli menettänyt itsekunnioituksensa. Vähän kuin kaupantekijäisiksi myös talous tuppasi olemaan rehevästi rempallaan. Tähän saumaan iski tuhansine lupauksineen ynnä jatkuvine soihtu- ja lippukulkueineen sun muine puoluepäivineen Adolf Hitler. Valtaannousu oli melkoinen suoritus niinkin koomiselta hahmolta.
"On syytä muistaa, että Hitleriä on alettu pitää koomisena lähinnä vasta jälkeenpäin. Hitlerin valtakaudella hänelle naurettiin oikeastaan vain ulkomailla. No, joitakin naurajia löytyi toki Saksastakin. Olosuhteet ja ympäristö mahdollistivat Hitlerin. Jos se ei olisi ollut Hitler, niin sitten se olisi ollut joku toinen vastaavanlainen nationalisti", sir Ian Kershaw pohdiskelee.
Kershaw"n mukaan tilanne muuttui Hitlerin päästyä valtaan. Vaikka ympäristö ja olosuhteet mahdollistivat Hitlerin, niin valtaan päästyään viiksekäs korpraali vei olosuhteita ja ympäristöä kuin litran maitotölkkiä.
"Hallinto ja virkamiehet alkoivat ilman määräyksiäkin toimia siten kuin olettivat Hitlerin haluavan. Hitlerin persoona alkoi samalla nousta merkittävään rooliin. Hyvin voi kysyä, olisiko juutalaisten tuhoaminen tapahtunut ilman Hitleriä. Vastaus on, että ehkä ei olisi. Tai olisiko Saksasta ilman Hitleriä tullut niin julma poliisivaltio kuin siitä tuli. On täysin mahdollista, että ei olisi."
Kaikki tai ei mitään
Hitler löysi hämmästyttävän määrän vihaamisen arvoisia kohteita. Ja sellaisethan piti tietysti tuhota. Saksalaistenkin kohtaloksi koitui saada johtajakseen myös itsensä tuhoamiseen kykenevä mies. Johtaja, joka oli valmis hukuttamaan muiden lisäksi vielä omankin kansakuntansa.
"Hitler oli kaikki tai ei mitään -miehiä. Hän saattoi puhua itsensä tappamisesta, jos asiat eivät sujuneet kuten hän halusi niiden sujuvan. Samalla Hitler lienee halunnut järjestää itselleen sankarin kuoleman. Hän halusi ottaa paikkansa historiassa ja päätyi itsemurhaan."
"Lopulta myös Saksan kansa sai mennä. Se ei ollut Hitlerin mielestä toteuttanut riittävän hyvin diktaattorin visioita. Sodan hävinnyt kansa muuttui Hitlerin silmissä arvottomaksi", Ian Kershaw sanoo.
