Nokian nousu maailman mittakaavan yritykseksi on pantu Jorma Ollilan piikkiin. Nyt kun Nokian kone on yskinyt jo pitkään, on aiheellista kysyä, onko Ollilan aika jo väistyä.
Nokia sai tiistaina päätökseen yt-neuvottelut. Ties kuinka monennet viime vuosien aikana? Niiden seurauksena tällä kertaa lähes 800 ihmistä eri puolilla Suomea odottaa työnantajaltaan joululahjaksi irtisanomispaperia.
Voi kuvitella, millainen on henkinen ilmapiiri yrityksessä, jossa pyöritetään yt-neuvotteluja yhtenä nauhana. Ennen kuin edellisestäkään ehditään toipua, uutta kierrosta jo käynnistellään. Näinhän Nokiassa on toimittu. Jokainen yt-kierros jättää kipunsa, mikä ei voi olla vaikuttamatta yrityksen toimintakykyyn. Se näkyy Nokiassa.
Ei ole ihme, että Nokia on ajautunut hyökkääjän ja markkinavalloittajan roolista altavastaajaksi. Jatkuva epävarmuus on kaikkea muuta kuin otollinen ympäristö luoda uutta ja mullistavaa, mitä Nokialta markkinajohtajana odotetaan, mutta mitä se ei ole kyennyt tekemään vähään aikaan.
Nokiaa on pidetty pitkälti sen pitkäaikaisen toimitusjohtajan ja hallituksen nykyisen puheenjohtajan Jorma Ollilan luomuksena. Eikä syyttä.
Ollila tuli taloon jo 1980-luvun puolivälissä. Älykkäänä ja ahkerana miehenä hän kohosi vauhdilla ensin rahoitus-, sittemmin toimitusjohtajaksi. Ykkösjohtajana hän työskenteli vuodet 1992--2006. Tuolloin hän siirtyi hallituksen johtoon ja nosti Olli-Pekka Kallasvuon seuraajakseen ykköspaikalle. Kallasvuo sai lähteä aiemmin tänä syksynä.
Ollilaa voi kiittää monesta hyvästä, mihin Nokia on hänen vetämänään yltänyt.
Tärkeä oivallus oli keskittää toiminta siihen, mistä Nokia nyt tunnetaan ja jonka kouriintuntuvana aikaansaannoksena ovat matkapuhelimet. Nokia-sekatavaratalosta tehtiin Ollilan johdolla maailman mittakaavan matkapuhelinvalmistaja, joka omaa laajimman markkinaosuuden edelleen. Toki hyvää tuuriakin tarvittiin matkan varrella.
Viime vuosina on alkanut näkyä merkkejä siitä, että Nokia ei ole enää se veturi, jonka perässä muut sinnittelevät. Kilpailijat ovat kirineet rinnalle ja ohi teknisissä oivalluksissa ja valloittaneet markkinoita Nokian nenän edestä.
Nokia on takonut kaikki vuodet melkoisia voittoja, ja yrityksen taloudellinen asema on ollut vakaa. Mutta voidaan kysyä, onko tämä tapahtunut osin kestämättömällä tavalla.
Nokian henkilöstöä ja toimintoja on järjestelty uudelleen useita kertoja. Lopputilejä ja eropaketteja on jaettu tiuhaan tahtiin. Yritysjättiläisen sisälle on synnytetty ahdistava ilmapiiri. Myös korkeinta johtoa on vaihdettu Ollilan luottomiehenä toiminutta Kallasvuota myöten.
Vain yksi on ja pysyy: se on Ollila. Hänestä on tullut Nokian Kekkonen; korvaamaton johtaja, jonka asemaa ei uskalleta asettaa kyseenalaiseksi. Ei, vaikka koko rakennelma on pitkälti hänen käsialaansa.
Nokian pulmat eivät ratkea sillä, että kovan luokan ammattilaisia heitellään kuin rukkasia. Tämä tie on jo johtanut siihen, että terävimmät aivot tähyilevät koko ajan muille markkinoille. Siihen ei edes Nokialla luulisi olevan varaa.