Nokian pääjohtaja Jorma Ollila esiintyi torstaina viimeisen kerran esittelemässä johtamansa yhtiön vuositulosta. Hän saattoi tehdä sen hyvillä mielin. Nokia tahkosi jälleen kerran vakuuttavia tuloksia.
Osakkeen kurssi heilahteli alaspäin, mutta tosiasiassa yhtiön tilassa ei ollut näkyvillä mitään erityistä huolenaihetta. Sijoittajien odotukset vain olivat vieläkin korkeammalla: Nokialta ei enää tunnu riittävän tavanomaisen hyvä tulos.
Jos yhtiö kykenee vuodessa saamaan aikaan yli neljän ja puolen miljardin euron voiton, kasvattamaan liikevaihtoaan 16 prosenttia ja hallitsemaan kolmannesta alansa maailmanmarkkinoista, sen taivaalla on vaikea pahoja pilviä nähdä. Kilpailun tiukkuus ja kausivaihtelut kuuluvat tällaisella alalla asiaan.
Suomessa yhtiön henkilöstömäärä on kasvussa, ja erityisesti tutkimuksen ja tuotekehittelyn osuus nousee. Viime vuonna maahan palkattiin 1 500 uutta nokialaista, mikä on vahva merkki jatkuvasta sitoutumisesta Suomeen.
Tuoreessa vertailussa Nokiaa pidettiin Euroopan arvokkaimpana tuotemerkkinä. Jos taloudelliset otteet ovat tätä luokkaa, se asema ei hevin ole uhattuna. Tosin koko Euroopan kannalta olisi hyvä, jos olisi: maanosa kaipaa kipeästi uusia tämän luokan menestystarinoita, mutta niitä ei tunnu hevin missään syntyvän.
Silti Ollilan viimeinen, 15. vuosikatsaus päättyi hyvin erikoisissa merkeissä. Hän lainasi Katekismusta anteeksiannon merkityksestä ja kertoi etiikkakeskusteluistaan suomalaispiispojen kanssa. Ollilan seuraajaksi valitun Olli-Pekka Kallasvuon unohdukset tullissa olivat selvästi kiusallinen tapaus, ja pääjohtaja torjui tapahtunutta imagovahinkoa mahdollisuuksien mukaan ottamalla asian esille ennen toimittajien kysymyksiä. Avoimuutta olisi silti voinut harrastaa aiemminkin; tapaus oli kuukausia vanha.
Kallasvuota itseään ei torstain tiedotustilaisuudessa nähty. Hän oli "läsnä" vain Ollilan selittelyissä. Asetelma oli hankalan oloinen: eroava pääjohtaja löi pöytään vielä kerran erinomaiset näytöt ja joutui samalla kertomaan antavansa seuraajalleen tämän erehdyksen anteeksi. On helppo nähdä, että Kallasvuon näyttöpaineet ovat tämän jälkeen kahta suuremmat. Tavanomaisia markkinaheilahteluita pidetään vielä normaalina kehityksenä. Ollilan jälkeen niitä saatetaan herkästi tulkita dramaattisemmin.