Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila katsoo, että Nokian palkitsemiskäytännöistä seurasi muutamia ylilyöntejä ylemmässä keskijohdossa. Ollila sanoi muistelmiensa julkistamistilaisuudessa, ettei oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka miljoonan tai pari saatuaan jäivät eläkkeellä 47-vuotiaina.
Yleisesti Ollila puolusti Nokian palkitsemista. Hänen mukaansa Nokian tapana oli maksaa vähän vähemmän kuin muut, mutta palkita todella hyvistä aikaansaannoksista.
Ollilan mukaan kukaan ei toisaalta parhaina vuosina osannut ennakoida, miten suuriksi osakepohjaiset palkkiot nousevat yhtiön kurssikehityksen myötä.
Jorma Ollila kertoo muistelmissaan myös, että Stephen Elop oli hänen silmissään vasta toiseksi paras vaihtoehto Nokian uudeksi toimitusjohtajaksi. Parhaan ehdokkaan nimeä ei paljasteta, mutta Ollilan mukaan hän oli amerikkalaisen teknologiayrityksen kakkosmies. Ehdokas päätti kuitenkin vetäytyä yksityiselämäänsä liittyvien syiden perusteella.
Kirjassa Ollila kertoo myös, että häntä kosiskeltiin presidenttiehdokkaaksi kahdesti. Ensimmäinen kerta oli 1999, jolloin asialla oli Sauli Niinistö. Toinen pyytäjä oli keskustan Matti Vanhanen vuonna 2003.