Miksi toisten on aivan pakko saada ruokaa parin tunnin välein, mutta toisilla nälän tunne ei
herää, vaikka olisi päivän syömättä?
HUS:in lihavuustutkimusyksikön dosentin Kirsi Pietiläisen mukaan osittain kyse on biologiasta, mutta toisaalta nälän ja kylläisyyden säätelyn voi itsekin - tiedostamatta tosin - saada häiriintyneeseen tilaan.
"Osittain se on perinnöllistä, sillä nälän ja kylläisyyden säätelyssä on todettu eroja jo pikkuvauvoilla. Monilla on kuitenkin myös hirveitä ongelmia sen kanssa, etteivät he edes tiedä, mitä nälkä on eikä kylläisyys meinaa tulla millään."
Niinkin voi olla, ettei yksinkertaisesti vain tee mieli syödä, sanoo Pietiläinen. Välttämättä kyse ei ole mistään häiriintymisestä.
Terveen ihmisen verensokeri on niin tarkasti säädelty, ettei se muutu kovin herkästi miksikään. "Vaikka olisi tunne,
että hiukoo, se ei välttämättä näkyisi verensokerissa, jos se mitattaisiin."
Nälkäisen käsien tärinä ja huimaus kylläkin viittaavat siihen, että kyse voi olla verensokerin mataluudesta.
Entäpä sitten ne onnekkaat, jotka väittävät syövänsä mitä vain lihomatta? Onko sellaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Tietyssä määrin kyllä, vastaa Pietiläinen. "Usein tällaiset eivät lopulta kuitenkaan määrättömästi syö. Heille saattaa tulla nopeasti kylläisyyden tunne ja sitä kautta kokemus siitä, että he saavat syödä niin paljon kuin haluavat."
Myös kulutus on vaikuttamassa siihen, miksi toiset voivat syödä enemmän lihomatta. "Lihakset ovat ehkä hyvässä kunnossa ja koko ajan saattaa olla pikkuliikehdintää. Liikkuminen paikasta toiseenkin on sellaisilla usein ripeää. Heillä energiankulutus on aktiivisempaa."
Niillä, joista tuntuu, että vaaka reagoi jokaiseen suupalaan, aktiviteettitaso on usein matala. "He liikkuvat hitaasti ja kun istuvat, istuvat todella paikallaan."
Siihen, minkä verran lihominen sitten on ikään kuin myötäsyntyistä ja minkä verran itse aiheutettua, ei voi suhdelukua arvioida, sanoo Pietiläinen."Perinnöllinen komponentti on kohtuullisen suuri. Tällä hetkellä tunnetaan noin neljäkymmentä lihavuuteen vaikuttavaa geeniä ja ne kaikki liittyvät syömisen säätelyyn. Geenit eivät siis kuitenkaan pakota ja määrää syömään."
Miten sitten ne ihmiset, joiden vatsa toimii vilkkaasti ja säännöllisesti kuin kello? Pysyvätkö he helpommin hoikkana?
"Vielä ei ihan varmasti tiedetä sitä, imeytyykö kaikilta saman verran energiaa. Niin kuitenkin ajatellaan, että energian imeytyminen vatsasta on kaikilla suhteellisen samanlaista."
Usein yleispätevänä ohjeena suositellaan kaikkia syömään jotain parin, kolmen tunnin välein. Pietiläinen ei sääntöä allekirjoita. Hänen mielestään 4-5 tunnin välikin riittää hyvin.
"Ideana on kuitenkin se, että syödään pelkästään aterioilla eikä sitten mitään siellä välillä."