Oulun kaupunginvaltuuston syyskausi polkaistiin käyntiin viime maanantaina. Ensimmäinen kokous meni lämmitellessä. Innostusta herättivät lähinnä vain Kastellin monitoimitalon katsomon koko ja kysymys kaupungin harrastamasta maapolitiikasta. Maaperään pureuduttiin ilmeisen syvällisesti, sillä keskustelussa viitattiin toistuvasti Mato-ohjelmaan.
Mato-ohjelma? Uusi luonnonmukainen kompostointisysteemi, pihakilpailujen salainen ase vai vihoviimeinen talouden sopeuttamisohjelma, julmettu matokuuri?
No ei aivan. Vastaus saatiin myöhemmin viikolla, kun Mato-ohjelma luikerteli seutuhallituksen käsittelystä eteenpäin.
Oulun ja ympäristön Mato on valtakunnan ensimmäinen seudullinen maankäytön toteuttamisohjelma. Toteuttamisohjelmassa on ensimmäistä kertaa esitetty seudun maankäytön ja liikennejärjestelmän pitkän tähtäimen kehittäminen aikataulutettuna ja yleiskaavaa konkreettisemmin. Kaikki samalla kartalla, samanaikaisesti kaikkien seudun kuntien osalta.
Se on jatkoa Oulun seudun yleiskaavalle, joka sekin oli aikanaan uutta ja ainutlaatuista. Juuri tähän kuntien yhteisesti hyväksymään ja kiittelemään kaavaan on sittemmin törmätty muun muassa kinkkisten kauppapaikkavääntöjen yhteydessä, parhaana esimerkkinä Kiimingin Ideapark.
Kuntien välinen hankaus kaupan suuryksiköistä ja erilaiset näkemykset yleiskaavasta aiheuttivat myös sen, ettei kaikkia Mato-ohjelman tavoitteita saavutettu. Etenkään palvelujen seudullisesta järjestämisestä ei päästy yksimielisyyteen. Oma vaikutuksensa on toki myös sillä, ettei selvitystä tehtäessä - eikä vieläkään - tiedetä, montako kuntaa seudulla lähivuosina oikeastaan on.
Kauppapaikat eivät selvitykseen varsinaisesti kuuluneet. Siinä mielessä ne siihen kuitenkin liittyvät, että ohjelmassa esitetään seudulle suunnitellut uudet asuntoalueet, niiden toteuttamisaikataulu ja alueille teoreettisesti tulevien asukkaiden määrä aina vuoteen 2020 saakka. Nämä suunnitelmat ovat yhtenä lähtökohtana, kun arvioidaan sitä, mistä kaupan asiakkaat tulevaisuudessa tulevat.
Koska ohjelma on kooste kuntien omista suunnitelmista, voi olettaa, että kunnat hyväksyvät seutu-Maton. Kuinka sitova se loppujen lopuksi on, onkin sitten jo hankalampi kysymys. Kuntien suunnittelun taso on hyvin erilaista, joissakin harkitumpaa ja pitkäjänteisempää kuin toisissa. Kunnat eivät välttämättä halua hyväksyä seudullista maankäytön toteuttamisohjelmaa sitovana, koska se merkitsisi sitoutumista johonkin sellaiseen, mitä ei ollutkaan niin tarkasti mietitty. Kuntien lausunnot saadaan lokakuun puoliväliin mennessä.
Joka tapauksessa Mato on rohkaiseva osoitus siitä, ettei seudullinen yhteistyö sittenkään ole ihan näivettynyt.
Ohjelma on hyvä pohja seudullisen suunnittelun jatkamiseksi kuntien yhteistyönä syntyipä kuntaliitoksia tai ei. Merkittävää on, että toteuttamisohjelmassa on osoitettu konkreettisesti kytkös liikennejärjestelmän kehittämiseen. Todennäköisesti syyskuun lopussa allekirjoitetaan maankäytön ja liikenteen aiesopimus, jossa edellä mainitusta yhteistyöstä sovitaan. Tämäkin on uutta Suomessa.
"Ollaan itsenäisii ollaan toisissa kii..." Mato-ohjelman kanteen napattu kertosäe Frimanin esittämästä laulusta on enemmän kuin osuva. Värssy jatkuu kylläkin jotenkin siihen suuntaan, että "me napojamme tutkittiin ja kosketeltiin..."
liisa.laine@kaleva.fi