Hiekka pölyää Narjan Marin kuoppaisilla kaduilla ja keskustan ympärillä leviää laaja, kallellaan nököttävien pienten puutalojen alue. Nenetsien autonomisen piirikunnan hallintokaupungin komein talo on öljy-yhtiö Lukoilin juuri valmistunut pääkonttori, punatiilestä muurattu palatsi parvekkeineen ja torneineen. Lukoil on rakentanut kaupunkiin myös hienon ravintolan sekä valintamyymälän, jonka kahdesta kerroksesta löytyy tavaraa televisioista matkalaukkuihin.
Kansainväliset yhtiöt ovat investoineet alueen öljy- ja kaasutoimintaan vuosina 1991-2003 noin 480 miljoonaa dollaria. Tällä hetkellä suurin sijoittaja on Lukoil, joka investoi alueelle viime vuonna noin 180 miljoonaa dollaria.
Nenetsien 41 000 asukkaan piirikunnan talous onkin muuttunut muutamassa vuodessa öljytaloudeksi. "Nopea teollinen kehitys on toki hyvä: se tuo verotuloja ja lisää rakentamisen kautta omaisuusveroja", kiittää varamaaherra Juri Padalka. Elintaso on selvästi kohentunut, esimerkiksi keskipalkka on kahden viime vuoden aikana noussut parikin kertaa. Nyt se on 14 000 ruplaa eli huomattavasti korkeampi kuin koko Venäjän 3 500 ruplaa.
Öljy-yhtiöiden maksamat verot kattoivat pitkään puolet Nenetsien piirikunnan vuosibudjetista. Silloin puolet kaikista verotuloista tilitettiin Moskovan keskushallinnolle ja 10 prosenttia Arkangelin maakunnalle, joten Nenetsien piirikunnalle jäi niistä 40 prosenttia. Keskushallinto on kuitenkin nostanut omaa osuuttaan niin, että vuonna 2002 piirikunta pystyi kattamaan öljyveroilla enää 24,7 prosenttia budjetistaan. Nyt valtio suunnittelee paikallishallinnolle jäävän osuuden vähentämistä entisestään eli 8 prosenttiin öljyveroista. "Kaikki lait tehdään duumassa, joten täällä on vaikea puhua autonomiasta", Padalka hymähtää.
Porot ja putket
samalla alueella
"Öljyn ja kaasun saaminen markkinoille on suurimpia ongelmia", Padalka kertoo. Etelä-Venäjälle vievä öljyputki on vanha ja niin ohut, ettei se vedä kaikkea pumpattua öljyä. Sitä laivataankin markkinoille myös rannikon terminaaleista. Varandein ja Kolguevin säiliöiden lisäksi rannikolle rakennetaan vuoteen 2005 mennessä uusi 30 miljoonan tonnin terminaali, suunnitteilla on myös uusi öljyputki Murmanskiin.
Uudet putkilinjat eivät miellytä poronhoitajia. "Aika ajoin ollaan eri mieltä reiteistä", Padalka myöntää. Niistä ja poroja varten rakennettavista ylityspaikoista pitää sopia sekä nenetsien että komien poronhoitojärjestöjen kanssa, sillä molempien poroja laiduntaa öljyalueella.
"Jos joku yhteisö ei halua porauksia, niin me voimme vain suostutella ja vakuuttaa heille, että porausten kautta he saavat enemmän rahaa", Padalka kuvailee käytäntöä. Hän painottaa kuitenkin piirikunnan panostavan perinteisten elinkeinojen eli poronhoidon ja kalastuksen säilyttämiseen. "Kaasu- ja öljyvarat eivät riitä ikuisesti ja me toivomme nenetsien asuvan jatkossakin täällä." Kuusi prosenttia piirikunnan saamista öljyveroista käytetäänkin pelkästään nenetsien hyväksi. Heillä on piirikunnan budjetissa oma momenttinsa ja jotkut yhtiöt rahoittavat lisäksi ylimääräisiä sosiaalisia ohjelmia.
Öljyä yli sadaksi vuodeksi
"Pelkästään Nenetsien autonomisen piirikunnan alueella on 3,6 miljardia tonnia öljyä ja kaasua. Öljystä on käytetty vasta alle viisi prosenttia ja kaasusta yksi prosentti", kertoo piirihallinnon luonnonvarojen käytöstä vastaava Jevdokia Plenokos. Nykyisellä pumppaustahdilla tunnetut öljy- ja kaasuvarat riittävät vielä 150 vuotta.
Nenetsien autonominen piirikunta muodostaa yhdessä Komin tasavallan ja Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan kanssa Timan Petshoran öljy- ja kaasuprovinssiin, jonka alueelta on tähän mennessä löydetty 180 öljyesiintymää. Niistä 80 on Nenetsien piirikunnassa.
Piirikunnassa jo avatuilla öljy- ja kaasukentillä on 1,8 miljardia tonnia polttoainetta, josta 60 prosenttia on öljyä. Tunnetuista esiintymistä vasta 30 prosenttia on lisensoitu. Suurin alue on amerikkalais-venäläisen Polar Lights -yhteisyrityksen öljykenttä Ardalin, jossa poraavat Conoco-Philips ja Rosneft. Venäläinen LukoilKomi ja Polar Lights pumppaavat 70 prosenttia koko alueen öljystä mutta alueella toimii yhteensä 15 yhtiötä, lisäksi yhdeksän etsii uusia esiintymiä.
"Ilmasto on rankka, joten ympäristöongelmia voi tulla", Padalka myöntää. Kaikki yhtiöt eivät noudata tarkasti ympäristölakeja, varsinkaan venäläiset. Päästöistä ja muista ympäristövaurioista sakotetaan ja myös lisenssi voidaan vetää pois - tosin sitä ei ole vielä kertaakaan tehty.
"Jos tundra kärsii vaurioita, kestää niiden korjaantuminen 50 vuotta", Padalka kertoo. Alueen tähän asti vakavin öljyvahinko sattui vuonna 1994 lähellä Nenetsian ja Komin rajaa, kun suuri öljyputki halkesi. Valuneen öljyn puhdistaminen kesti vuoden.