Rautaruukin Raahen-tehtaan voimalaitoksella viime perjantaina tapahtunut öljyonnettomuus osoitti kouriintuntuvalla tavalla, kuinka huonosti tällaiseen turmaan oli varauduttu.
Ensinnäkin onnettomuus tapahtui jo aamupäivällä, mutta paikalliselle pelastuslaitokselle siitä ilmoitettiin illalla. Toiseksi öljyntorjuntatyö pääsi täyteen vauhtiin pahasti myöhässä, kun paikalle saapui joukko varusmiehiä ja vapaaehtoistyöntekijöitä.
Raskasta polttoöljyä karkasi voimalaitokselta huoltotöiden yhteydessä noin neljätoista tonnia. Öljy pääsi valumaan, kun venttiili oli säädetty väärään asentoon. Öljystä viitisen tonnia valui satama-altaan kautta mereen.
Vaikka öljyn kulkua yritettiin torjua lukuisin öljyntorjuntapuomein, valtava määrä kulkeutui Raahen edustan luonnonkauniiden saarten ja luotojen rannoille. Osansa saivat myös vesilinnut. Öljy imeytyi rantahiekkaan ja kiviin, mistä sitä on vaikea saada pois muuta kuin käsipelillä; lapioimalla ja harjaamalla.
Aiheellisesti voidaan kysyä, oliko tehtaan oma palokunta tehtäviensä tasalla. Tehdaspalokunta ulkoistettiin joitakin vuosia sitten vartiointiliikkeelle.
Öljyvahinkojen torjuntavalmiutta pidetään Suomessa yleisesti hyvänä. Tilanne Perämerellä ei ole silti läheskään samaa luokkaa kuin eteläisillä merialueilla. Tilanne paranee, kun Kemin satama saa uuden satamajäänmurtajan, joka toivottavasti varustetaan öljyntorjuntalaittein.
Tämä ei kuitenkaan poista koko ongelmaa. Rannikkoalueilla on matalia vesialueita, joille isot torjunta-alukset eivät pääse. Uuden kaluston rinnalla paikallisiin pelastusyksiköihin tarvitaan lisää osaamista.