Tiedonvälityksessä on helppo kertoa päivittäisistä uutisista. Vaikeampaa on huomata ne hitaat prosessit, jotka kuitenkin muokkaavat aikakausia toisiksi ja saavat aikaan juuri nuo jokapäiväiset uutistapahtumat. Meneillään oleva, pysyvältä näyttävä siirtyminen halvasta öljystä kalliiseen voi hyvin olla yksi oman aikamme isoimmista rakenteellisista muutoksista - ja jos arvata saa, se siirtymä on vasta alussa.
Toistaiseksi kaikki elämänmeno on rakennettu sen mukaan, että öljy on kuitenkin suhteellisen edullista. On vaikea sanoa, missä varsinainen kipupiste on. 1,4 euron bensiinilitra ei vielä näytä käyttäytymistä muuttavan, mutta entä kaksi euroa? Tai vielä enemmän?
Harva iso asia lopulta tapahtuu täysin tyhjiöön. Syyskuun 2001 terrori-iskut tulivat kirjaimellisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta kyllä jo sitäkin ennen tiedettiin, että amerikkalaiset ovat terroristien maalitauluna. New Yorkin World Trade Centerkin oli jo kertaalleen yritetty räjäyttää.
Jos lintuinfluenssa muuttuu ihmisestä ihmiseen leviäväksi, se tuntuu kaikessa elämänmenossa. Tiedetään etukäteen, että niin voi käydä, mutta kukaan ei tiedä, missä ja milloin.
Ilmastonmuutoksen taas tiedetään laukaisevan isoja luonnonkatastrofeja, myrskyjä ja tulvia. Mutta niissäkään yksittäistä uutista ei voi ennakoida.
Usein asiat ovat kehittymässä tiettyyn suuntaan. Kehityksen rajuus sen sijaan voi muuttua yksittäisestä tapahtumasta.
Sama pätee öljyn hintaan. Kysyntä kasvaa, tarjonta ei niinkään: jo tämä nostaa hintoja. Poliittisia jännityksiä on koko ajan jossain tuotantoalueella, muita häiriöitä myös - siitä tulee lisää nousua. Suunta on pitkään ollut ylöspäin, ja sellaisena se jatkuu.
Silti on mahdollista, että jokin nopea tapahtuma aiheuttaa todella ison hintapiikin. Sellaisen, johon ei ehditä vähitellen sopeutua, vaan joka tulee läpi äkkirysäyksellä. Todennäköisin osoite tälle on jo tiedossa: Iran.
Tapahtumien logiikka näyttää melkein väkisin vievän siihen, että päivänä muutamana amerikkalaiset aloittavat ilmaiskut Iraniin. Molempien maiden johto näyttää pelaavan korttejaan juuri siihen suuntaan, molemmat sen harhaluulon vallassa, että yhteenotossa olisi jotain voitettavaa.
Ei siitä voittajaa löydy, paitsi yksi. Venäjä.
Jo pelkkä jännitys riittää nostamaan hintoja. Sotilaallinen isku Iraniin saisi maailman öljymarkkinat kerralla sekaisin. Hinnat nousevat hetkessä ja paljon.
Perusvaihtoehdot ovatkin juuri nämä: joko hidas nousu tai äkkirysäys. Edellinen jättää aikaa sopeutua, kuten juuri nyt nähdään. Biopolttoaineet ovat äkkiä kaikkien huulilla. Öljy sinänsä ei lopu pitkään aikaan, sillä nousevan hinnan myötä Kanadan öljyhiekan tapaisia isoja mutta kalliisti käytettäviä esiintymiä voidaan ottaa käyttöön, mutta sille aletaan yhä vakavammin etsiä todellisia vaihtoehtoja.
Yksipuolisen öljyriippuvuuden aika jäisi taakse hallitusti, mistä on hyötyä ennen muuta ympäristölle ja aikaa myöten myös taloudelle.
Äkkirysäyksen vaihtoehdossa raju polttoaineen hinnannousu saa luultavimmin aikaan talouslaman, yhdistettynä isoon poliittiseen kriisiin. Pohjimmiltaan Iranin lähitulevaisuus voi ratkaista sen, siirrytäänkö halvan öljyn aikakaudesta kalliiseen hallitusti vai pahan kaaoksen kautta.
Suomessa on hyvä nähdä, että molemmissa vaihtoehdoissa yksi voittaja on joka tapauksessa Venäjä. Öljyn hinnan nousu vaikuttaa arkiseen elämänmenoon monin tavoin, mutta Suomen poliittisenkaan ympäristön asiat eivät pysy entisellään.
Vieressä on aivan uusi ilmiö: tsaarinvallan, neuvostovallan ja romahtaneen uuden Venäjän tilalle on hyvää vauhtia nousemassa voimansa tunnossa oleva, itsevarma valtiokapitalistinen itänaapuri.
Vaikka nimittäin öljylle ja kaasulle kuinka haetaan vaihtoehtoja, niitä ei hetkessä massamitassa löydy. Venäjä on huomannut omistavansa jotain, jota kaikki tahtovat: Eurooppa, Amerikka, Kiina, Intia, Japani. Maa pystyy pelaamaan tässä kuvioissa kuinka haluaa, ja samalla Moskovaan valuu rahaa niin kuin ei ikinä ennen.
Käsillä on velaton jättivaltio, jonka huolet eivät liity energian saantiin kuten kaikilla muilla, vaan sen myyntiin. Moskovassa harvoihin käsiin päätyvä valtava pääoma voi kohta pelata mitä tahansa missä tahansa. Viimeksi EU:ta on uhkailtu sillä, että myynti voidaankin suunnata Kiinaan tai Pohjois-Amerikkaan.
Tämä kehitys ei riipu siitä, mitä Iranissa käy. Mutta jos Iranissa räjähtää, se tietää Venäjälle kahta asiaa. Ensinnäkin sen tulot kasvavat valtavasti hetkessä, kun öljy kallistuu. Toiseksi kaikki muut tarvitsevat sen energiaa kipeästi, jolloin Moskova voi jälleen kerran pelata todellista suurvaltapeliä.
Ja kolmanneksi, Iranista riippumatta EU huomaa pian, että se on sotilaallisesti Amerikan jatke ja energian saannissa Venäjän jatke. Se siis siitä omasta päätösvallasta.