Maailman tärkeimmän raaka-aineen ja tuotannontekijän, öljyn, hintakehitys osoittaa vahvasti oikealle yläviistoon. Öljyalan keskusliiton tilaston mukaan öljyn hinta on noussut kymmenessä vuodessa lähes nelinkertaiseksi, vaikka raakaöljyn myyntihinta tynnyriltä onkin voinut lyhyellä välillä laskea.
Öljyn hinta kasvaa, koska nopeasti ja edullisin kustannuksin käyttöönotettavia tavanomaisia öljylähteitä ei enää ole. Öljy ei sinänsä ole loppumassa, mutta öljylitran saaminen ylös maaperästä esimerkiksi Arktisella alueella on kallista puuhaa ja vaatii vaikeiden olosuhteiden vuoksi erityistekniikoita.
Vanhanaikaisen, halvalla pumpattavan öljyn tuotanto saavutti kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan huippunsa kahdeksan vuotta sitten. Maksimin jälkeen tuotanto ei enää kasva vaan alkaa väistämättä vähentyä. Optimistisissa arvioissa huippu on sijoitettu vuoden 2020 paikkeille. IEA:n näkemys ei tue tätä.
Tuotantohuippu ajoittuu hankalasti, sillä kehittyvien maiden taloudet Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa käyttävät öljyä entistä enemmän. Tuotanto vähenee, kysyntä kasvaa, hinta jatkaa nousuaan.
Kallis öljy ei iske ainoastaan autoilijoiden kukkaroihin, vaan se koskettaa koko nykyaikaista elämänmuotoa: ruokatuotantoa, teollisuutta, palveluita ja vapaa-aikaa.
Arvokas raaka-aine nostaa väistämättä kulutushyödykkeiden hintaa ja vaikuttaa investointeihin. Esimerkiksi Yhdysvaltain ja Euroopan talouskasvu on riippuvainen öljyn hinnasta. Suomi öljyn jälkeen -tietokirjan tehneet Rauli Partanen, Harri Paloheimo ja Heikki Waris pitävät kallista öljyä yhtenä syyllisenä Suomen heikkoon vaihtotaseeseen. Hintakehitys ei ainakaan helpota kansantalouden kriisiä. Öljyyn käytetty raha on pois muusta kulutuksesta.
Samat tietokirjailijat huomauttavat Kanava-lehdessä (1/2014), että Pohjois-Amerikan runsaat liuskekaasu- ja öljyesiintymät eivät näytä ratkaisevan käsillä olevaa öljypulmaa. Öljy-yhtiöt ovat tiputtaneet liuskeöljyn vuotuiset kasvuarviot puoleen prosenttiin. Vaikka länsimaissa niin toivottiin, liuske-esiintymillä ei lasketa öljyn hintaa.
Kauhukuvia on turha maalailla, mutta öljylle on alettava tosissaan etsiä vaihtoehtoa. Tuotannon väheneminen ja hinnannousu pakottaa öljyn käytön huomattavaan tehostamiseen, jotta yhteiskunnan rattaat pysyvät käynnissä.
Paineet kohdistuvat liikenteen polttoaineenkulutukseen, joka nielee puolet käytetystä öljystä. Maailmalla pörisevät miljardi polttomoottoria on korvattavissa sähköllä ja biopolttoaineilla, mutta ei kovin nopeasti. Suomessa viidennes öljystä menee lämmitykseen ja teollisuuteen. Rakennuksia on mahdollista lämmittää maalämmöllä, aurinkoenergialla ja sähköllä. Turpeen tuotantoa joudutaan varmasti lisäämään.
Suuressa mittakaavassa öljyn korvaava energia tuotetaan ei-fossiilisesti, toisin sanoen ydinvoimalla ja uusiutuvilla energiamuodoilla.
Pääkirjoitus