On mahdotonta tietää, onko Yhdysvalloilla tällä hetkellä uusi Iran-strategia vai ei. Käänne näyttää silti tapahtuneen.
On pieniä toiveita siitä, ettei Iran ole enää Yhdysvalloille musta piste. Niiden suora yhteys on ollut poikki vuoden toista vuotta 1979-81 kestäneestä Yhdysvaltain Teheranin-lähetystön panttivankikriisistä alkaen. Sittemmin Yhdysvallat tuki Irakin hyökkäyssotaa Irania vastaan ja jäi muutama vuosi sitten bushilaisen pahan akseli -retoriikan vangiksi. Iran on puolestaan vahvistunut alueelliseksi suurvallaksi, joka ei epäröi tukea Yhdysvaltain vihollisia Irakissa, Gazassa tai Libanonissa.
Huoli Iranin mahdollisesta ydinaseohjelmasta on otettava vakavasti, vaikka ohjelman tasosta ja vaiheesta on suuria erimielisyyksiä. Suhteet Lähi-idässä ovat kiristyneet sotaisasta uhittelusta ja median esittelemistä hyökkäyskartoista aina Iranin ohjuskokeiden ja Israelin "salaisten" sotaharjoitusten asteelle.
Maailmalla tunnetut pelot nostivat öljyn hintaa kunnes Yhdysvallat näytti viime viikolla tekevän täyskäännöksen Iran-politiikassaan. Sen apulaisulkoministeri istui lauantaina Genevessä samassa pöydässä YK:n turvallisuusneuvoston muiden pysyvien jäsenten sekä Saksan ja Iranin edustajien kanssa.
Tapaaminen tuntui heti öljymarkkinoilla, ja jopa pysyvästi alhaisemmista hinnoista heräsi toiveita. Öljyn hinta vaikuttaa joka paikkaan niin voimakkaasti, että sen odottaisi panevan Yhdysvallat harkitsemaan sotatoimia useamman kerran. Iranille öljyn hinta on tietysti neuvotteluvaltti.
Oli pettymys, että Iran ilmoitti Geneven tapaamisen jälkeen jatkavansa sivuilleen katsomatta uraanin rikastusta. Se ei aio neuvotella asiasta suurvaltain kanssa tulevaisuudessakaan. EU:n ulkopoliittinen edustaja ei saanut Iranilta kunnollista vastausta kysymykseen kannustinpaketista, jolla Irania on houkuteltu jäädyttämään rikastusohjelmansa. Myöskään YK:n pakotteet eivät ole sitä ulospäin hetkauttaneet.
Kiistaan on ladattu sisään valtava määrä kansallista ylpeyttä ja kasvojen suojelua. Umpikujaa ei tarvitsekaan ihmetellä. Yhdysvallat on asettanut virallisten neuvottelujen ennakkoehdoksi, että Iran jäädyttää rikastusohjelmansa. Iran puolestaan korostaa osapuolten täyttä tasaveroisuutta.
Yhdysvaltain edustajan läsnäolo Geneven neuvotteluissa oli merkittävä liikahdus, mutta sen motiivia voi aprikoida. Se saattoi olla ensimmäinen askel kohti Yhdysvaltain diplomaattisen edustuston perustamista Teheraniin. Presidentti Mahmud Ahmadinejad on sanonut Iranin suhtautuvan sellaiseen hankkeeseen myönteisesti.
Yhdysvaltain strategiseen täyskäännökseen on vaikea uskoa. Helpompi on uskoa siihen, että sotilaallisista iskuista syntyisi kauaskantoinen sekasorto. Jos Iranin ydinkohteita pommitettaisiin, öljyn hinnan on arvioitu nousevan jopa 400 dollariin tynnyriltä. Lisäksi Yhdysvaltain asevoimissa on niitä, joiden mielestä hyökkäys olisi nyt erittäin raskas ponnistus. Samalla George W. Bushin hallinto joutuu miettimään iskujen vaikutusta syksyn presidentinvaalien tulokseen.
Demokraattiehdokas Barack Obama saapui juuri kampanjoimaan Lähi-itään. Voittaakseen vaalit hänen on näytettävä voimakkaalta patriootilta ja Israelin-ystävältä. Hän on luvannut aloittaa aggressiivisen diplomatian Lähi-idässä muun muassa Iranin uhan poistamiseksi. Hänen on varottava antamasta itsestään pehmoilukuvaa republikaanien vaaliaseeksi. Hänen kilpailijansa John McCainin mielestä Iranin johdon kanssa on hyödytöntä neuvotella.