Lähihuoltamon bensatankilla voi katsoa mitä Irakissa tapahtuu. Reilun euron litrahinnassa on jo sotalisää, vaikka yhtään laukausta ei vielä ole ammuttu. Jahka aseet alkavat puhua, lähtee öljyn hinta väistämättä ylöspäin. Sodan pituus ja sen vaikutukset koko Arabian niemimaan vakauteen ratkaisevat sitten, miten ylös se ehtii kivuta.
Kun Persia muuttui islamilaisen vallankumouksen myötä mullahien johtamaksi Iraniksi 1970-luvun lopussa ja maan öljynteollisuus oli puoli vuotta pysähdyksissä, nousi öljynhinta nykyhinnoiksi muutettuna 80 dollariin tynnyriltä. Nyt hinta on 30 dollarin pinnassa, mutta eräät energia-alan asiantuntijat puhuvat jo vakavissaan sadan dollarin tynnyrihinnoista.
Irakissa on Saudi-Arabian jälkeen maailman toiseksi suurimmat tunnetut öljyvarannot. Yhdysvaltain kiinnostuksen sitä kohtaan ymmärtää, sillä amerikkalaiset joutuvat peittämään öljyn tuonnilla yhä suuremman osan polttoainetarpeestaan.
Amerikkalaiset eivät kiellä, etteikö öljyllä olisi oma roolinsa Irakin kriisissä. Bushin hallinnon strategit huomauttavat, että jos Saddam Hussein olisi jatkanut Kuwaitin valtauksen jälkeen muutama sata kilometriä eteenpäin, olisi hänen kontrollissaan pian ollut puolet maailman öljyvaroista.
Yhdysvaltain nykyhallintoon kielteisesti suhtautuvilla on tapana väittää, että öljy on itse asiassa ainoa syy hyökätä Irakiin. Todisteeksi käyvät Bushin itsensä, varapresidentti Dick Cheneyn ja monen muun hallituksen keskeisen jäsen tausta öljyteollisuudessa. Kun amerikkalaisten omat öljykentät ehtyvät ja Alaskan arvokkaimmille luonnonsuojelualueille ei näytä olevan asiaa, on Bushin hallinto joutunut kääntämään katseensa ulkomaille.
Öljyn saannin turvaamaaminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen sormiharjoitus. Öljykentät näyttävät usein sijaitsevan poliittisen kuohunnan pesäpaikoissa tai amerikkalaisittain katsoen muutoin epäilyttävillä alueilla. Irak, Iran ja Venezuela ovat nyt poissa laskuista, Azerbaidzhanin öljy hankalan kuljetusmatkan takana.
Saudi-Arabia on tärkein, mutta sen varaan ei Yhdysvallat uskalla laskea. New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskujen 19 lentokonekaapparista 15 oli lähtöisin Saudi-Arabiasta. Länsimielisten sheikkien hallitseman maan muuttuminen Iranin kaltaiseksi puhdasoppiseksi maaksi on täysin mahdollinen tulevaisuusskenaario. Yhdysvallat yrittää vähentää riippuvuuttaan Saudi-Arabian öljystä. Länsimielinen Irak olisi hyvä korvike. Sitä paitsi Irakin öljy on laadultaan maailman parasta.
Irakin krisiin typistäminen pelkästään taisteluksi öljystä on kuitenkin asioiden yksinkertaistamista. Rauhanmielensoitusten iskulause "verta öljystä" ei osu asian ytimeen. Keskeinen selittäjä on syyskuun 11:s, jonka merkitystä amerikkalaisten sielunmaisemaan eivät monet eurooppalaiset ole oivaltaneet. Vastaavanlaisten iskujen estäminen on Yhdysvaltain poliittisten päättäjien muistilistan ensimmäinen asia.
Tämän päälle tulee sitten muita selittäjiä sille, että nimenomaan Irak on otetettu tähtäimeen. Öljy on niistä yksi, idealistinen haave Lähi-idän demokratisoimisesta toinen. Eikä unohtaa voi sitäkään, että poika-Bush haluaa viedä päätökseen sen mikä hänen isällään jäi kesken vuosikymmen sitten.