Mitä yhteistä on Yhdysvaltain presidentillä Barack Obamalla, Venäjän johtajilla Dmitri Medvedevillä ja Vladimir Putinilla sekä Pakistanin presidentillä Asif Ali Zardarilla? Ainakin se, että he kaikki ovat tänä kesänä joutuneet omissa maissaan ahtaalle erilaisten luonnonkatastrofien takia.
Yleensä johtajat joutuvat vaikeuksiin poliittisten kriisien, skandaalien tai vain sen takia, että äänestäjät saavat heistä tarpeekseen. Tämänkaltaiset kriisit ovat kuitenkin usein hoidettavissa, koska ne eivät liity suoraan kansalaisten jokapäiväiseen elämään.
Sen sijaan kun jokin luonnonkatastrofi tai onnettomuus iskee, poliittiselta johtajalta saattaa mennä pahimmassa tapauksessa virka. Yhdysvaltain, Venäjän ja Pakistanin tapauksissa pelissä ei ole välttämättä johtajien poliittinen tulevaisuus, mutta he ovat kaikki saaneet esimakua poliittisesta kuolevaisuudesta.
Presidentti Obaman suosiolukemat ovat tulleet ennätyskorkealta alas kuin kivi, joskin edeltäjä George W. Bushin pohjalukemiin on vielä pitkä matka. Obaman takki on tahriintunut viime aikoina myös siksi, että Meksikonlahden öljykatastrofi on tahrinut merialuetta ja rantoja.
Vaikka päävastuu öljykatastrofista kuuluu brittiyhtiö BP:lle, poliittinen vastuu on helppo iskeä Obaman piikkiin. Yhdysvalloissa pidetään kongressin välivaalit marraskuussa. Obaman demokraattipuoluetta uhkaa niissä rökäletappio.
Venäjällä johtajat ovat yleensä onnellisemmassa asemassa kuin oikeissa demokratioissa: heitä ei ihan hevin arvostella. Tämänkesäiset maastopalot ovat kuitenkin olleet poikkeus. Sekä Medvedeviä että Putinia on arvosteltu melko suorasukaisesti.
Kovimmassa helteessä on ollut Moskovan pormestari Juri Luzhkov. Moskovalaiset suivaantuivat, kun Luzhkov jatkoi lomaansa samaan aikaan kun he itse kärsivät Moskovaa peittäneestä savusta ja polttavasta helteestä. Jopa Kreml lähetti savumerkkejä, ettei Luzhkovin poissaoloa katsottu hyvällä.
Putin sai opetuksen kriisinhallinnasta elokuussa 2000, kun ydinsukellusvene Kursk upposi. Putin ei keskeyttänyt lomaansa heti, koska laivaston amiraalit puhuivat hänelle palturia. Maastopalojen raivotessa pahimmillaan Putin koetti sammuttaa, huonoin tuloksin, kansalaisten tyytymättömyyttä lentämällä sammutuslentokoneella.
Sateet pitänevät armeliaasti huolen siitä, että tyytymättömyys tuskin paisuu Venäjällä hallitsemattomaksi. Tilanne on toinen Pakistanissa, missä presidentti Zardari sai kuulla kunniansa lähdettyään Euroopan kiertomatkalle tuhoisien tulvien alussa. Hänelle olisi vielä vaarallisempaa, jos kansalaisten lisäksi armeija kääntäisi hänelle peukalon alaspäin.
Suomessa poliittiset johtajat eivät ole joutuneet katastrofien takia tiukoille. Yksi syy lienee se, että operatiivinen vastuu on pelastusviranomaisilla. Suomalaispoliitikot eivät aivan vähällä tuputtaudu edes turmapaikoille, koska heidän läsnäolostaan voisi olla jopa haittaa. Ministereitä on tänä kesänä nähty tutustumassa myrskyjen aiheuttamiin metsätuhoihin. Tapa on oikea.