Öljyntuotantoalueita ja öljyputkien reittejä tulisi kohdella kuin pyhiä alueita. Pääsy niiden luo olisi kiellettävä sodilta, ulkomaisilta armeijoilta ja sotalaivoilta", sanoi Libyan pääministeri Choukri Ghanem öljynviejämaiden järjestön Opecin Wienissä syyskuussa järjestämässä seminaarissa.
Tuo Yhdysvaltain läsnäoloon Irakissa viitannut kommentti öljylle pyhitetyistä alueista, jotka olisivat suojassa maapallon myrskyiltä, jää jatkossakin pelkäksi hurskaaksi toiveeksi. Nigerialaisella raakaöljyllä ("bonny light") ei tosin vielä ole samaa myyttistä asemaa kuin Pyhällä Graalilla, eikä se ole saanut aikaan ristiretkiä.
Mutta kysynnän ja tarjonnan väliset jännitteet ovat viime kuukausina olleet niin voimakkaat, että mikä tahansa, jopa virtuaalinenkin öljyntuotannon este, jonka ovat aiheuttaneet joko yhteiskunnalliset levottomuudet tai luonnonmullistukset, niin Guineanlahdella kuin Meksikonlahdellakin, näkyy heti pörssien sähköisillä ilmoitustauluilla.
Sotamaalaukset
ja panosvyö
Paradoksaalista on se, että samaan aikaan kun Opec, joka alunperin luotiin kolmannen maailman välineeksi saaliinhimoista länttä vastaan, on luopunut useimmista poliittisista tavoitteistaan ja toimii nyt tuottajien ja kuluttajien keskinäisen tiiviin riippuvuuden puolesta, näyttämön etualalle ovat nousseet nämä uudet toimijat: heillä ei enää ole liituraitapukuja ja savulasilimusiineja, vaan sotamaalaukset ja panosvyöt.
"30 vuotta sitten valtiot uhkailivat käyttää öljyasetta. Vuonna 1973 arabimaat julkistivat kaksiosaisen suunnitelman, johon sisältyi kauppasaarto kaikkia Israelin liittolaisia vastaan, sekä tuotannon supistaminen viidellä prosentilla kuukaudessa siihen saakka, kunnes Israel vetäytyisi miehittämiltään alueilta", muistuttaa Pariisissa ilmestyvää Petrostrategies -aikakausijulkaisua johtava Pierre Terzian.
"Nyt tuota asetta käyttävät muut kuin valtiot - etniset ryhmät, lakkolaiset, terroristit. Se, joka pystyy hävittämään 200 000 tynnyriä öljyä päivässä, tai lähettämään räjähdysaineilla lastatun laivan kohti öljylähdettä, joka tuottaa 50 000-100 000 tynnyriä öljyä päivässä, saa aikaan saman vaikutuksen kuin jos joku olisi 20 vuotta sitten vienyt markkinoilta kaksi miljoonaa tynnyriä."
Pelkkä uhkaus riittää, kuten osoittaa Dokubo Asarin synnyttämä tiedotuskohu. Tämä ijaw-vähemmistöä (kuudesta kahdeksaan miljoonaa ijawia Nigerian öljyrikkaimmalla alueella) edustava Nigerjoen suistoalueen kansan vapaaehtoisjoukkojen (englanniksi NDVF) johtaja on uhannut "totaalisella sodalla" liittovaltiota vastaan, mikäli se ei huolehdi öljytulojen paremmasta jakamisesta, ja hän yllyttää ulkomaisia yhtiöitä poistumaan alueelta.
Bin Ladenin ihailija
sotajalalla
Tämä muslimiksi kääntynyt mies, joka sanoo ihailevansa Osama bin Ladenia, on päässyt esiintymään televisioasemilla parhaaseen lähetysaikaan, ja nostanut öljyn tynnyrihinnan New Yorkissa 50 dollarin psykologisen rajan yläpuolelle.
Kourallinen Lagosiin kokoontuneita ammattiyhdistysjohtajia ja muutamat jokisuiston lahdenpoukamista tulleet sissit ovat näin vaikuttaneet öljynhintaan enemmän kuin 11 ministeriä kartellista, joka vastaa puolesta maailman öljyntuotannosta, ja pumppasi syyskuussa yli 30 miljoonaa tynnyriä päivässä - Opecinn korkein tuotannon taso 25 vuoteen.
Viidakkoveitset
vaihtuivat sinkoihin
Jo paljon ennen Irakin tilanteen muuttumista epävakaaksi tai venäläisen Jukos-öljy-yhtiön sekasotkuja Venezuelan kansallisen öljy-yhtiön pitkä, hyvin "poliittinen" lakko presidentti Hugo Chavezin hallintoa vastaan talvella 2002-2003, yhdessä toistuvien ongelmien kanssa Nigeriassa, tekivät markkinat pysyvästi haavoittuviksi.
Ja tilanne on kymmenen viime vuoden aikana selvästi heikentynyt Nigerjoen suistossa: öljyntuotantovyöhykkeiden hallinnasta taistelevat miliisijoukot ovat vaihtaneet viidakkoveitset ja muutamat tuliaseet konekivääreihin ja sinkoihin. Heillä ei ole enää pelkkiä soutuveneitä, vaan voimakkaita aluksia, joiden avulla he pääsevät avomerellä oleville öljynporauslautoille.
Kun öljy-yhtiöt pystyivät ennen ostamaan rauhan jakamalla muutamia seteleitä lukutaidottomille kyläpäälliköille, niin CNN-televisiokanavaa seuraavat uuden sukupolven johtajat tietävät, että maan öljytulot ovat kymmeniä miljardeja dollareita. He pitävät yllä majuri Isaac Boron muistoa, liittovaltion armeijan upseerin, joka perusti NDVF:n vuonna 1966, ja loi lyhytikäiseksi jääneen "Suistotasavallan" - muutamia kuukausia ennen Biafran veristä irrottautumissotaa.
Aikaisemmin käsityönä tehty öljyputkien ryöstely on vaihtunut laajamittaiseen raakaöljyn salakauppaan: salakuljetusverkostojen uskotaan ryöstävän jopa 10 000 barrelia päivässä (4-5 miljoonan dollarin päivätulot), ja nuo verkostot pystyvät aseistamaan itsensä hampaita myöten, samaan aikaan kun krooninen epävarmuus nostaa öljyn hintaa.
Yhdysvallat valvoo
meriliikennettä
Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa öljylähteet ovat terrorismin vastaiseen sotaan lähetettyjen kymmenientuhansien sotilaiden valvonnassa. Yhtä laajoja joukkoja ei voida sijoittaa Nigerjoen suistoon - 70 000 neliökilometriä soita, jokia ja hiekkaesteiden suojaamia rantoja.
Yhdysvallat, joka on pohtinut ongelmaa jo kymmenen vuoden ajan, on sijoittanut pienelle Sao Tomén saarelle Gabonin edustalle sotilastukikohdan, jossa on vähän joukkoja, mutta pitkälle kehitetty varustus.
Tämän linnoituksen avulla voidaan valvoa meriliikennettä ja estää hyökkäykset alueella, jonka tähän mennessä tutkitut öljyvarat nousevat 48 miljardiin tynnyriin.
Korkealla öljyn hinnalla
kierouttava vaikutus
Korkealla öljyn hinnalla on kuitenkin eräs kierouttava vaikutus: se antaa vallassa oleville hallituksille mahdollisuuden selvitä lyhyellä tähtäimellä, mutta ei rohkaise niitä kunnianhimoisempiin taloudellisiin tai poliittisiin uudistuksiin.
"Me emme valita siitä, että tynnyrihinta on 50 dollaria", tunnusti erään monikansallisen öljy-yhtiön johtaja Opecin viimeisimmän seminaarin väliajalla.
"On vain niin, että nuo maat elävät nyt koroillaan, eivätkä enää uskalla tehdä mitään aloitteita pelätessään ärsyttävänsä ääri-islamilaisia. Se ei todellakaan ole mikään tae tulevaisuuden kannalta."