Kaasuhanaa on helppo vääntää pienemmälle tai panna jakelu kokonaan poikki putkea kohdanneen "onnettomuuden" tai "tihutyön" seurauksena. Öljykuljetuksiinkin voi tulla häiriöitä, jos kauppakumppanusten välit viilentyvät talvilukemiin. Tässä katsannossa on onni, että Suomella on ongelmattomat suhteet Venäjän kanssa. Venäjä ei ole vääntänyt kaasuputkea kokonaan kiinni kuten kävi taannoin Ukrainan suunnassa.
Energia on väkevä poliittinen ase. Tämä on tiedetty Pearl Harbourin tapahtumista saakka. Japani iski 1941 amerikkalaiseen tukikohtaan kostoksi siitä, että Yhdysvallat oli vähentänyt öljyn vientiä Japaniin sen jälkeen kun Japani oli valloittanut Kiinan. Samanlainen öljyn ja politiikan cocktail oli syynä myös Iranin (Persian) vallankaappaukseen 1953, kun Yhdysvallat raivostui öljyteollisuuden kansallistamisesta ja nosti valtaan shaahi Reza Pahlavin. Yhdysvaltain ja Iranin suhteet ovat olleet oikeastaan siitä saakka mutkikkaat ja jännittyneet.
Lännen Lähi-idän politiikan punaisena lankana on ollut öljytoimitusten turvaaminen. Kovin paljoa ei ole vaakakupissa painanut se, että maailman suurin öljytuottaja Saudi-Arabia on maa, jota epädemokraattisempaa ja vanhoillisempaa saa hakemalla hakea.
Jonkinlaista historian ivaa on se, että iso osa maailman energiavaroista makaa maissa, joita hallitaan itsevaltaisesti. Lähi-idän öljyntuottajissa ei oikeita demokratioita olekaan. Venäjän ja vielä vähemmän entisen Neuvostoliiton muiden öljyntuottajien demokraattisuuden perään voi laittaa kysymysmerkkejä. Länsi-Afrikan öljymaat Nigeriasta alkaen ovat paremminkin diktatuureja ja Etelä-Amerikan johtavaa öljyntuottajaa Venezuelaa voisi luonnehtia populistisvasemmistolaiseksi yksinvallaksi.
Suurista energian viejistä vain Britanniaa ja Norjaa voi kutsua vakaiksi demokratioiksi. Joitakuita voi huojentaa tieto, että neljännes maailman tunnetuista öljy- ja kaasuvaroista sijaitsee pohjoisilla merialueilla ja niistä iso osa on Norjan hallinnassa.
Irakin kahden sodan keskeisenä selittäjänä oli öljyvarojen hallinta. Joukkotuhoaseita ei ole löytynyt ja Saddam Husseinin kaltaisia diktaattoreita löytyisi helposti mistä ilmansuunnasta tahansa, mutta harvalla maalla on uumenissaan samanlaisia energiavaroja kuin Irakilla. Saddamin pahin virhe saattoi olla juuri se, ettei hän ymmärtänyt tätä yhtälöä.
Yhtään helpompi tapaus lännelle ei ole myöskään Iran. Uhkaukset ydinkiistan viemisestä YK:n turvallisuusneuvostoon ja sitä kautta pakotteista Irania vastaan taitavat olla tyhjää puhetta. Jos Iranin öljynvienti pannaan boikottiin, on se sama kuin ampuisi itseään jalkaan. Jo nyt öljyn tynnyrihinta huitelee 60 dollarin huonommalla puolella.
Mihin se nouseekaan, jos yksi suuri öljynviejä putoaa pelistä pois. Kaikki muut pakotehankkeet iranilaisten diplomaattien ja urheilijoiden boikotoimisesta alkaen ovat Teheranin kiihkoislamilaisille johtajille yhdentekeviä. Ainoa millä on merkitystä on öljy.
Pelkkään öljyn ja kaasun välittämiseenkin liittyy monenlaisia intohimoja. Kun länsimaiset öljy-yhtiöt alkoivat rakentaa putkea Kaspianmeren rannoilta Azerbaidzhanista Georgian kautta Turkin rannikolle, suuttui Venäjä kun putki ei kulje sen kautta. Baltian maiden ja Puolan vuoro oli loukkaantua, kun Venäjä sopi Saksan kanssa uudesta kaasuputkesta, joka kulkee Itämeren pohjaa pitkin. Historian haamut heräsivät.
Hallitse energiavirtoja niin hallitset maailmaa.