Haastateltavan nimi on muutettu.
Rovaniemi Rovaniemeläisellä Hannelella on ollut alkoholiongelma toistakymmentä vuotta. Hän oli yli 40-vuotias, kun tuli yllättäen raskaaksi.
Hannele kuvailee Tosi-projektissa saamaansa apua korvaamattomaksi.
"Ymmärsin, ettei minun tarvitse jaksaa yksin. "
Hannele kertoo havahtuneensa kysymään, kumpi on hänelle tärkeämpi, viinapullo vai oma lapsi. Hän näki, kuinka tuttavaperheen lapset katsoivat humalaisia vanhempiaan.
"Päätin, ettei minun poikani ikinä katso minua sillä tavalla, niin halveksivasti", Hannele sanoo.
"Olisin varmasti itsekin menettänyt poikani, jos en olisi saanut apua. En olisi antanut sitä itselleni ikinä anteeksi. Minulle ei olisi jäänyt mitään syytä elää."
Hannelen kokemuksen perusteella on tärkeää, että perhetyöntekijät tulevat kotiin. Hänellä ei itsellään ole kulkumahdollisuutta, ja kotiin tulevat perhetyöntekijät näkevät hänen todellisen tilanteensa.
"Minulla on kotikenttäetu. Jotkut ovat kyselleet, kuinka sinä kestät tuota kyttäämistä. En kuitenkaan koe kotikäyntejä kyttäämisenä vaan suurena apuna."
Hannelen mukaan on erittäin tärkeää, että kotona käydään aluksi tiheästi. Hänen luonaan käytiin ensin useasti viikossa, sitten kerran viikossa ja lopuksi kahden viikon välein.Hannele ihailee kotonaan käyneiden perhetyöntekijöiden jaksamista ja ammattitaitoa. He siirtyvät perheestä ja tilanteesta toiseen ja joutuvat kuulemaan raskaitakin asioita.
"He ovat kodinhoitajia, lastenhoitajia, terapeutteja ja psykiatreja."
Hannele toivoo yhteydenpidon perhetyöntekijöiden kanssa jatkuvan puhelimitse ja kasvotusten.
He ovat tervetulleita hänen kotiinsa jatkossakin.