Oltiinpa perussuomalaisten kasvaneesta suosiosta mitä mieltä tahansa, melkoisen myllerryksen se näyttää aiheuttavan politiikassa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Viikon takaisen Kalevan kyselytutkimuksen mukaan persut veisivät Oulun vaalipiirissä kaksi paikkaa, ja kato kävisi suoraan keskustan laarissa: perussuomalaisten paikkamäärä lisääntyisi nollasta kahteen, ja keskustan paikkamäärä tippuisi yhdeksästä seitsemään.
Ehkä on aikakin, että keskustan ylivalta hellittää. Ajatelkaapa, että puolet alueen kansanedustajista on ollut yhdestä puolueesta lähes 20 vuotta. Loput yhdeksän paikkaa ovat jakautuneet muiden kesken.
Ei ole mahdotonta, että keskusta menettäisi vielä kolmannenkin paikan perussuomalaisille tai kristillisdemokraateille. Silti puolueelle jäisi kuusi paikkaa eli kolmannes.
Muut puolueet säilyttäisivät kyselyn mukaan paikkansa, vaikka demareille se näytti kannatuksen laskua 13 prosentista alle kymmeneen.
Kyselyt on kyselyjä?--?vaali-iltana vasta on lopullisen totuuden aika. Näin sanovat tietenkin he, jotka kokevat tappioita kyselyissä, eli nyt keskustalaiset.
Tai sitten ei, vaan kyllä gallupit historian valossa ovat antaneet selviä suuntaviivoja. Näin ajattelevat voitokkaaseen tulokseen päätyneet gallup-suosikit, nyt perussuomalaiset.
Kovin kovaan julkiseen henkselien paukutteluun suurikaan gallupsuosio ei useimmiten innosta, sillä vaatimattomuus ja varovaisuus ovat kullan arvoisia äänestäjien silmissä.
Ehkä totuus on tuolla ulkona jossakin siellä välissä. Gallup ei varmasti kerro lopullisesti, miten kansanedustajanpaikat jakaantuvat ensi huhtikuussa. Tosi on, että suosiosta ei kannata liikaa riehaantua. Tosi on, että jonkinlaista suuntaa niistä saa, usein hyvinkin selvän suunnan.
Vihreät oli menneillä vaalikausilla gallupien roima vaalivoittaja, mutta vaalipäivänä voitto kutistui aina melko pieneksi. Puhelinkyselyn tekijälle on helppo vastata olevansa vihreä, mutta äänestyskopissa se on tiukempi paikka. Nyt vihreille ei kyselyääniä liiemmin satele, mikä johtuu tietysti kannattajia hämmentävästä hallituskäyttäytymisestä.
Sama juttu saattaa olla perussuomalaisten kanssa. On kiva uhota protestia perinteisille puolueille, mutta äänestyskopissa tilanne voi olla ihan eri. Tai äänestyskoppiin ei tule koskaan mennyksi. Tosin senkin sanotaan satavan persujen laariin.
Jos vaaleja ennen ei tapahdu ihmeitä, perussuomalaiset aiheuttaa joka tapauksessa melkoisen myllerryksen. Todennäköisesti puolue yltää komeaan vaalivoittoon huhtikuussa, mutta nyt mitattuja 15 yli prosentin meneviä lukuja tuskin tulee. Kymmenkunta on ihan mahdollista, mikä olisi huikea saavutus sekin.
Perussuomalaisten ongelma tulee olemaan se, että puheenjohtaja Timo Soini tunnetaan ja häntä äänestetään, mutta muissa vaalipiireissä ehdokkaat ovat melko tuntemattomia ja kokemattomia.
Oulun vaalipiirissä puolue on saanut kokoon varmasti niin hyvän ja monipuolisen listan kuin mahdollista. On kuitenkin selvää, että kaksi vuosikymmentä ilman ainoatakaan kansanedustajaa näkyy listassa.
Demarit näyttäisivät säilyttävän täällä niukasti kaksi paikkaansa. Huomattavaa kuitenkin on, että puolue menettäisi Oulun vaalipiirissä 7?000 ääntä.
Kuten kaikki muutkin, myös SDP tavoittelee lisäpaikkaa. Tavoite on "haasteellinen" eli suomen kielellä mahdoton. Demarit ovat epäonnistuneet oppositiopolitiikassaan täydellisesti. Siinä ei ole ollut mitään johdonmukaisuutta, vaan se on käytännössä pelkkää suunsoittoa.
Hyvä esimerkki on Kreikan ja Irlannin tukipakettien vastustaminen. Jos demarit olisivat hallituksessa, he tekisivät täsmälleen samat päätökset kuin tämä hallitus. Tulipaloa ei ole vain väärin sammutettu, vaan ennen kaikkea sammuttajat ovat vääriä.