Puhdasta päästöttömästi tuotettua sähköä tarvitaan toistuvasti juuri nyt, ja tulevaisuudessa vielä enemmän.
Puhutaan jälleen kerran uusien pumppuvoimalaitosten rakentamisesta. Toinen tuore aihe on Sierilän patovoimalan rakentaminen Kemijoen vesistöön. Näitä molempia ”uusia” hyviä ajatuksia on menneiden vuosikymmenien aikana silloin tällöin pidetty esillä ja haudattu saman tien.
Nopeasti käyttöön otettavan säätövoiman tarve on lisääntynyt suurten atomivoimayksiköiden ja massiivisen tuulivoiman rakentamisen myötä. Näissä molemmissa on hyvien ominaisuuksien lisäksi muutamia heikkouksia.
Yhdenkin ydinvoimayksikön vikaantuminen tekee välittömästi suuren loven sähköntuotantoon ja tuulettoman paukkupakkasen aikana tuulivoimaloiden siivet sojottavat punaiset napavalot vilkkuen mitään tekemättöminä kuin pitkillä tekokynsillä jatketut sormet.
Vuosikymmeniä sitten, 1960-luvun alun ja 1970-luvun alun välisenä aikana rakennettiin Iijokeen viisi vesivoimalaa. Pohjolan Voima Oy tarjosi tuolloin meille monille maaseudun nuorille miehille mahdollisuuden päästä oppimaan työn kautta energia-alan ihmeellisyyksiä.
Yhtiöllä oli tarkoitus rakentaa Iijoen alueelle vielä kuudes voimalaitos nimeltään Kollaja. Tämä olisi edellyttänyt altaan rakentamista voimalan yhteyteen. Useimpiin aikaisemmin valmistuneisiin voimalaitoksiin tehtiin jo betonirakenteiltaan valmis ylimääräinen turbiini-generaattori-yhdistelmän paikka odottamaan koneiston asentamista Kollajan altaan myötä tulevan ajoittain lisääntyvän vesimäärän hyödyntämistä varten.
Kollajan voimalan rakentamien vähentäisi tulvien aikaista turhaa ohijuoksutusta, sekä lisäisi puhtaalla vesivoimalla tuotetun perus- ja säätövoiman määrää.
Olisikohan syytä nostaa myös Iijoen sähköntuotannon lisääminen tähän tilanteeseen hyvin sopivana asiana keskusteluun? Alueella tarvitaan työtä, ja osaavia maarakentajia on saatavana aivan kotinurkilta.
Oiva Välikangas
entinen energiamies, Ii