Merentakaisten markkinoiden joukkomanaaminen on omanlaisensa sopuli-ilmiö. Unohtumaan on päässyt, että se paha ulkomaailma tarjosi suomalaisille ennen lamaa suunnattoman elintason lisän. Ja tarjoaa taas, kunhan suhdanne kääntyy.
Kuluneen viikon poliittinen sekoilu oli siinä mielessä paikallaan, että se melkein onnistui peittämään alleen maan talouden kurjuuden. Mutta vain melkein. Tiedot tammikuun teollisuustuotannosta olivat tyrmääviä. Juuri kun oli uskotellut itselleen, ettei 1990-luvun miinusmerkkisiin lukuihin ylletä, niin yllettiin kuitenkin. Se sentään lohduttaa, että Ruotsin tuotannolle kävi vielä köpelömmin.
Apukoulun priimuksen status kelpaa, kun parempaakaan ei ole tarjolla. Saisivat poliitikot keksiä lisää eläkkeistä käydyn kiistelyn kaltaisia uutisia, että tulisi muutakin ajateltavaa kuin bruttokansantuotteen lasku, yt-neuvottelut, irtisanomiset tai valtion velkaantuminen.
Laman otettua kunnolla otettaan Suomen taloudesta viime vuoden lopulla yritysmaailmasta käytiin kerkeästi median kimppuun. Lehtimiehiä syyteltiin laman lietsomisesta. Miksi pitää suoltaa huonoja uutisia sivun leveydeltä, vähemmästäkin sakki pelästyy, tivasi yksi jos toinenkin yritysjohtaja.
Olen tavannut vastata tämän suuntaisiin väitteisiin sillä, ettei Suomen media sentään valinnut George W. Bushia Yhdysvaltain presidentiksi eikä suomalainen sopuli keksinyt subprime-luottoja ja ylivelkaannuttanut amerikkalaisia. Ilman Yhdysvaltain talouspolitiikan täydellistä haaksirikkoa globaali talouskriisi olisi jäänyt tulematta. Jos joukkohysteria villitsi median, ei juuri muuta voi sanoa pörssistä, kasvottomista suursijoittajista tai poliitikoistakaan.
Lehtimiehet eivät ikinä pysty lietsomaan itseään lähellekään samanlaista transsia kuin rahanhimosta typertyneet markkinavoimat. Niitä ei pidättele yhtään mikään.
Samanlaiseen joukkoharhaan lankesivat kaikki tämän maan talousasiantuntijat ja poliitikot. Ensin hoettiin, ettei mikään paha voi meitä koskettaa, koska valtion talous on vahva, firmat kunnossa, korot alhaalla jne. Ei vain huomattu, että kriisi oli yhtäkkiä koko maapalloa koskettava. Maalle, jonka leivästä melkein puolet tehdään viennistä, ulkomaankaupan hyytyminen oli myrkkyä aivan riippumatta siitä, miten olimme asiamme hoitaneet.
Kukaan ei liioin osannut Suomessa uskoa, että kaikki vientimarkkinamme menisivät syväjäähän näin nopeasti. Ei hallitus, ei eduskunta, ei media, ei kirkko, eivät taloustieteen oppineet. Joten olisikohan jo aika hakea lamaan syyllisiä vaihteeksi myös muualta kuin verta haistaneesta mediasta?
Median suurin synti ei ollut se, että se uutisoi talouden ongelmista. Suurempi synti on se, ettei media tehnyt niin tarpeeksi ajoissa.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan asennetutkimuksessa, joka julkistettiin alkuviikosta, suomalaiset olivat vakuuttuneita siitä, että lama tuli Suomeen ulkomailta. Oikeassa ovat, niin tulikin.
Mutta merentakaisten markkinoiden joukkomanaaminen kaiken pahan aiheuttajana on omanlaisensa sopuli-ilmiö. Unohtumaan on päässyt, että se paha ulkomaailma tarjosi suomalaisille ennen lamaa suunnattoman elintason lisän. Ja tarjoaa taas, kunhan suhdanne kääntyy ja vienti virkistyy. Suomi itse ei kykene kiskomaan itseään tukasta kuiville. Maailmankaupan on piristyttävä ensin.
Sen vuoksi ensimmäiset oikeasti hyvät talousuutiset tulevat ulkomailta, ei Suomesta. Toivottavasti pian. Hyvä talousuutinen olisi todellakin hyvä uutinen.
Valitettavasti kovin monia hyviä uutisia ei ole vielä hyvään toviin levitettäväksi. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen pelkää jo, että aiemmat arviot 30 miljardin euron valtionvelan kasvusta lähivuosina ovat osoittautumassa pahasti aliarvioiduiksi. Lisävelkaa saatetaan joutua ottamaan jopa 60 miljardia.
Jokainen suomalainen, vauvasta vaariin, olisi valtion kautta silloin velkaa yli 20 000 euroa. Määrä on hirmuinen, etenkin kun samaan aikaan kansantuote saattaa supistua tai korkeintaan kasvaa kitsaasti. Velka siis kasvaa, vaikka velanmaksukyky heikkenee.
Pääministeri Matti Vanhanen sanoi hiljattain eduskunnassa eläke-ehdotustaan perustellessaan, että julkisen talouden kestävyyden kannalta vaihtoehtoina ovat työuran pidentäminen, verojen korotukset tai julkisten palvelujen leikkaukset. Hän oli väärässä. Sanan " tai" tilalla pitää olla "ja".
Mielenkiinnolla jää odottamaan, millaisia kauhu-uutisia siitä syntyy, kun hallitus jo luultavasti ennen vaalikauden loppua joutuu esittämään menoleikkauksia ja veronkorotuksia. Voi olla, että työuran pidentämisestä syntyneet uutiset jäävät kalvakoiksi pikkuotsikoiksi.
**
Keskusta linjaa suhtautumistaan puolustusliitto Natoon uudelleen. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja kirjoitti Suomenmaassa, että Nato on "käytännön, ei ideologinen kysymys". Sillä lailla. Mikä siis enää pidättelee keskustaa suoraan kannattamasta jäsenhakemusta? Mäntyniemen äkäinen emäntäkö?