"Nyt on hyvä vaihe", Anne Brunila sanoo yksinkertaisesti ja hymyilee hopeisen ketun takaa. Hiljan vihitty aviosiippa Pekka Kettunen kulkee kaikkialle mukana harmaan jakkupuvun miehustassa.
Elämä on helpottunut. Asuntojakin on enää kaksi kolmen sijaan. Uusi huoneisto Helsingin kantakaupungissa on yhteinen. Toinen koti sekä mökki odottavat vuoroviikonloppuisin Jyväskylässä, missä Kettunen hoitaa kaupunginjohtajan virkaa.
Helsingin työasunto on jo myyty ja talo Järvenpäässä kaupan. Sinne ei ollut enää aikoihin mielekästä mennä. Kukaan ei odottanut iltaisin sen jälkeen, kun poika Oskari muutti nelisen vuotta sitten Lahteen Sylvia-kotiin.
Aina ei elämä ole ollut yhtä oikoista. "Minulla on erilainen vanhemmuus", Brunila toteaa. 18-vuotias poika on kehitysvammainen. Nuoren miehen kommunikointi on vaikeaa, eikä hän ehkä koskaan opi lukemaan. Mutta hän on iloinen ja myönteinen. Sitäpaitsi äitiä ja poikaa yhdistää liikunta, ja kalastelukin sujuu hienosti uuden isän kanssa.
Brunila on pitkä ja hoikka nainen, joka juttelee vauhdilla. Muuta hässäkkää hän sitten välttääkin: "En juokse kekkereissä."
"Olisi hirvittävää, jos ei olisi muuta kuin työ." Sen sijaan identiteetti liittyy elämän arvoihin, ihmisyyden perusasioihin. Mieluiten hän viettääkin aikaa hiljaisuudessa ja nauttii harrastuksista ilman aikatauluja.
"Juoksen missä vaan ja milloin vaan." Talvella hölkkä vaihtuu hiihdoksi. Ja iltaisin, pitkän työpäivän päälle finanssineuvos muuttuu himolukijaksi. Kesällä maistuvat dekkarit, kuten Lisa Marklundin uusin.
Opiskelujen osalta lukemisia tosin ohjasi eräänlainen laiskuus. Kansantaloustieteeseen oli niin helppo hurahtaa matemaattisen logiikan takia: "Paljon saattoi itse päätellä." Sitäpaitsi kansantaloudella on suuri merkitys ihmisten hyvinvointiin.
Brunila toteaa huseeranneensa niin markkinointitoimen, kilpailu-, raha- kuin finanssipolitiikankin alueilla, "enemmän soveltavalla puolella."
Välillä on tullut tuskailluksi sitäkin, ettei ole syvällisesti erikoistunut mihinkään. Mutta nyt laaja-alaisuudesta on ollut hyötyä. "Taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen." Finanssipolitiikka taas kiinnostaa siksi, että siitä päätetään vielä kansallisesti.
"Minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia tavoitteita minnekään", hän puuskahtaa urastaan.
Yhtäkään työpaikkaa hän ei ole hakenut aktiivisesti. "Jos jotakin on jäänyt tekemättä, niin se johtuu rohkeuden puutteesta."
Ylijohtajan edeltäjät ovat joka tapauksessa ponnahtaneet korkealle, niihin kuuluu myös EKP:stä äskettäin eläkkeelle lähtenyt Sirkka Hämäläinen.