Vain muutama sekunti ja mummo pääsee pyörätuolistaan sängyn päälle levähtämään Sipilän palvelukeskuksen ykkösosastolla, Iltaruskossa. Perushoitaja Ritva Tajakka tarvitsee avuksi toisen hoitajan. Hän ja sairaanhoitaja Mervi Somero nostavat rutinoituneesti Esteri Kuitusta, 90, kainaloista.
"Seiso topakasti omilla jaloillasi", kehottaa Ritva Tajakka Kuitusta.
Pyöröliike, ja Esteri - ei kuitenkaan kenenkään mummo - istuu sängyn laidalla. Toinen hoitaja ottaa jaloista ja toinen kellauttaa hänet selälleen sänkyyn. Shaali vielä päälle, ja Esteri saa ottaa aamupalan jälkeiset unoset.
Hoitajat kiittelevät mahdottoman hyviä geriatrisia apuvälineitä ja myös "nostureita", joita käytetään raskaampien asukkaiden siirtelyyn sängystä tuoliin, vessaan, syömään ja taas päinvastoin.
"Mutta olisipa edes tilaa vekslata", he moittivat ahtaita huoneita.
Nostoja tehdään monia kertoja päivässä. Sipilän laitoshoidossakaan ei hoideta ihmisiä sänkyyn. Jokainen nostetaan ylös, puetaan päivävaatteisiin ja viedään syömään ruokailutilaan. Se on kuntouttavaa. Halukkaat viedään lisäksi askartelemaan, jumppaamaan ja osallistumaan vanhainkodissa pidettäviin tilaisuuksiin.
Esteri Kuitunen, joka muistelee olevansa kohta satavuotias, kertoo olevansa tyytyväinen. "Kaikki on okei. Kaikki hoidot annetaan mitä kuuluu, ja aika menee päivästä toiseen", hän vakuuttaa.
Hoitajat kyllä tietävät kertoa, että joskus Esterin pitää huudella hoitajia, kun pissahätä yllättää. "Hän sanoo kyllä ymmärtävänsä hoitajien kiireet, koska hän on jäänyt eläkkeelle apuhoitajan työstä", Ritva Tajakka sanoo.
Esteri Kuitunen tuli Sipilään runsaat kaksi vuotta sitten kotoa, tosin terveyskeskuksen kautta. Silloin hän pääsi liikkumaan vielä rollaattorin avulla. Nyt liikuntakyky on mennyt.
Hän on ollut innokas lukemaan, mutta lukeminen on jäänyt puolen vuoden sisällä. Lähi-omaisia Esteri Kuitusella ei enää ole. Ystävät vierailevat hänen luonaan harvakseltaan.
"Juttukavereita ei oikein ole", Esteri Kuitunen myöntää.
Vanhuksilla on yleensä kiire päästä takaisin omaan huoneeseensa ja levähtämään.
Eskon kanssa juttu luistaa ruokapöydässä. Hoitajat ehtivät Esterin mielestä jutella hoitotilanteiden yhteydessä asiallisesti, kun on tarve.
"Kiire on oikea, ei tehty", painottaa Ritva Tajakka, joka on tehnyt vanhusten hoitotyötä kaikkiaan 28 vuotta.
Varsinkin iltavuorossa hän on täystyöllistetty. "Kaksi hoitajaa hoitaa 20:tä vanhusta. Käsiä tarvittaisiin enemmän", hän esittää.
"Ruokailut on kaksi kertaa. On syötettäviä ja sellaisia, joita pitää muistuttaa syömisestä. Nukkumaanmenossa on autettava, ja monelle tulee vielä vessassa käyntiä. Kun saa yhden kierroksen tehdyksi, saa aloittaa toisen."
"Kun pannaan töppöstä toisen eteen, niin hyvin pärjätään. Vanhukset osaavat kiittää, ja siitä saa voimia", Tajakka sanoo.
Hän kuitenkin epäilee, ettei tosikko jaksaisi kovin kauan. "Puhallamme yhteen hiileen ja otamme huumorin avuksi."
Hoitaja toivoo, että hänellä olisi enemmän aikaa vanhukselle. "Paljon hyvää olisi annettavana, mutta ei ehdi. Vanhuksella olisi kerrottavaa, ja ulkoillakin pitäisi."