"Jos minun täytyy maata haudassa, olkoon se etruskihauta." Etruskilaisten hautojen muistomerkit olivat tehneet näin suuren vaikutuksen Sigmund Freudiin. Haudat ja tuhkauurnat kansien onnellisesti hymyilevine hahmoineen ja rikkaine reliefeineen ovatkin tunnetuimpia etruskilaisesta kulttuurista.
Mutta ainakin yhtä tunnettuja ovat pienet pronssiset veistokset, joissa ihmishahmot on venytetty lähes tikkumaisen ohuiksi - samanlaisiksi kuin Alberto Giacomettin veistoksissa noin 2000 vuotta myöhemmin.
Sinebrychoffin taidemuseossa on nyt esillä näitä iloisia hautamuistomerkkejä ja tikkumaisia ihmisveistoksia sekä kokonaisia hautoja rituaaliesineineen, Baltian rannikolta tuodusta meripihkasta tehtyjä taidokkaita koruja, kultakoruja, kodin moninaisia keramiikkaesineitä, pronssiesineitä ynnä paljon muuta. Kukin aihepiiri on sijoitettu omaan tilaansa omaksi kokonaisuudekseen. Seiniä kiertävät jäljennökset etruskien seinämaalauksista, jotka ovat kertomuksia hyvästä ja hauskasta elämästä.
Etruskien esineissä ja taiteessa ei ole mahtipontista kokoa, mutta niissä on eloa, iloa, onnellisuutta ja realismia. Kulttuurin yhteisyys, yhteydet ja vaikutteet Kreikkaan, kaksoisvirtain alueille ja Egyptiin tulevat esiin monista yksityiskohdista esimerkiksi leijonahahmoista, sfinkseistä ja lintuaiheista.
Näyttelyssä voi myös perehtyä etruskipappien tapaan ennustaa jumalien ja maailmankaikkeuden osiin jaetusta maksasta yksilön ja kansojen kohtalot. Etruskeilla oli usko, että kaikkien kohtalo oli määrätty etukäteen. Roomalaiset pitivätkin etruskeja taikauskoisena kansana.
Näyttelyn esineet ovat useista eurooppalaisista sekä kotimaisista etruskikokoelmista, joita näyttelyn koostajien mukaan on yllättävän paljon. Esimerkiksi näyttelyn tunnus, hymyilevän etruskilaisen pojan pää 500-luvulta eKr. kuuluu professori Onni Okkosen ja nyttemmin Joensuun taidemuseon kokoelmaan.
Cortonan kaupungin läheltä 1992 löydetty etruskikirja, taitetut pronssilevyt etruskikirjoituksineen 200-100-luvulta eKr. on ollut viime vuosien etruskitutkimuksen tärkeimpiä löytöjä. Nyt tämä maa-alueiden luovutuksesta kahden perheen välillä tietoa sisältävä kirja on Sinebrychoffin museossa.