Tilastokeskuksen tuoreimpien tietojen mukaan Suomen työllisyysaste kirmaisi kesäkuussa 73,5 prosenttiin. Pääministeri Matti Vanhasen kakkoshallitus asetti tavoitteekseen, että työllisyysaste runnotaan 72 prosenttiin vaalikauden aikana eli kevääseen 2011 mennessä. Nyt se on siis ylitetty. Asettiko Vanhanen liian vaatimattoman työllisyystavoitteen vai onko tämä niitä mätäkuun juttuja?
No totuus ei ole oikeasti aivan noin hyvä, sillä kesäkuun luvussa ovat mukana kesätyöntekijät, joista suurin osa on opiskelijoita. Totuudenmukaisemman kuvan kehityksestä antaa Tilastokeskuksen kausivaihteluista tasoitettu trendi, joka antaa kesäkuun työllisyysasteeksi 70,2 prosenttia. Sekin on hyvä luku, sillä se on kivunnut ylöspäin yhtä kyytiä vuodesta 2004 lähtien.
Tilastokeskuksen numeroita silmäillessä voi iloita siitäkin, että meitä työmuurahaisia on nyt 60 000 enemmän kuin vuosi sitten. Suomalaisia, joilla on nyt töitä, on hieman yli 2,6 miljoonaa. Porukkamme on kasvanut viime kesästä 2,3 prosenttia. Hyvä Suomi!
Tuo 60 000 uutta puurtajaa vastaa suurin piirtein Rovaniemen asukaslukua. Jos tuo joukko on koko vuoden töissä, valtio saa yksistään välittöminä veroina noin 650 miljoonan euron tulot. Päälle tulevat vielä välilliset verot, kun työtä saaneet ihmiset ostavat entistä enemmän tavaroita ja palveluita.
Valtio hyötyy myös toisaalla, kun työttömyysmenot vähenevät ihmisten saadessa töitä. Kokonaishyöty noussee miljardiin euroon. Kyllä sellaisesta saa iloita.
Työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan kesäkuussa hieman päälle 200 000. Se on vieläkin liian suuri luku, mutta pienentyi vuodessa peräti 7,2 prosenttia.
Työministeriön luvut ovat aina korkeampia kuin Tilastokeskuksen. Työvoimatoimistoissa oli kesäkuun lopussa kaiken kaikkiaan 225 000 työttömyysturvalain ja työnvälityksen sääntöjen mukaisesti työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua. Sekin luku on 34 000 pienempi kuin kesäkuussa 2006.
Tilastoista löytyy yksi hyvin surullinen yksityiskohta: työvoimatoimistojen työttömistä työnhakijoista 26 000 oli alle 25-vuotiaita! Lukemassa on yksi nolla liikaa. Muutama tuhat nuorta työtöntä aina löytyy, mutta heitä ei saa olla kymmeniä tuhansia.
Työllisyyttä ja työttömyyttä voi peilata myös avoimilla työpaikoilla. Tilastokeskuksen mukaan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä avoimia työpaikkoja oli lähes 70 000 eli yhdeksän prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämähän näyttää hyvältä. Työvoimaihmiset älähtävät, jos työttömien määrästä vähentää avointen työpaikkojen määrän. Silloin päästään karkeasti noin 130 000 työttömään. Sehän merkitsisi 4--5 prosentin työttömyysasetta eli käytännössä täystyöllisyyttä.
Eihän noita lukuja voi tai ainakaan saa laskea noin muuten kuin harjoitusmielessä, sillä työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat ovat eri paikoissa Suomea eli työvoimakielellä niiden välillä vallitsee kohtaanto-ongelma. Myös koulutuksessa ja osaamisessa vallitsee samanlainen kohtaanto-ongelma: paperityöntekijästä ei hetkessä tule laivapeltiseppää. Työllisyyskehitys näyttää niin hyvältä, että sitä on hieman vaikea uskoa todeksi. Olemmeko me onnistuneet nujertamaan työttömyyden? Kaiken lisäksi työvoiman määrä laskee, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Mistä me silloin saamme lisää tekijöitä?
***
Saksan hallitus on päättänyt, että kansallisesta rautatieyhtiöstä Deutsche Bahnista neljännes voidaan myydä. Sonera osti vuosituhannen alussa Saksasta ilmatilaa yli kolmella miljardilla eurolla. Nyt sieltä saisi rautaa!