"Oolannin sota oli Suomelle kova paikka, vaikka siitä on vain laulurallatus jäljellä", näytelmäkirjailija Laura Ruohonen huomauttaa.
Ouluun rantautui 300 englantilaista merimiestä ja sata merisotilasta. Hävitysjoukko poltti rakenteilla olleita ja valmiita laivoja, varvilaitteet sekä tervahovin 16 000 tynnyrin tervavarastoineen.
Ruohosen näytelmässä amiraali hämmästelee samppanjahiprakassa: "Osaatteko selittää, kun viime viikolla pommitettiin yksi kaupunki maan tasalle ja heti perään pormestari tarjosi lounaan ja järjesti kiertoajelun. Tämmöstä en ole ennen missään kokenu."
"Suomessa ei yhtään kaupunkia pommitettu hajalle", korjaa Suomen ja Skandinavian historian professori Jouko Vahtola Oulun yliopistosta.
"Läänin kuvernööri Lavonius neuvotteli kovasti amiraali Plumridgen kanssa. Maissa kävi myös kapteeni Giffart, joka kuvasi käyntiään omassa päiväkirjassaan vähän romantisoidenkin. Giffartista oli ihmeellistä tällä tavalla kuvernöörin saattamana kävellä rauhallisesti Oulun kaduilla. Hänen mielestään Lavonius puhui englantia huomiota herättävän hyvin."
Toisessa kohdassa näytelmää adjutantti sanoo amiraalille, että Heclan pojat ovat polttaneet jonkun kaupungin, Rauman tai Reuman. Samalla paloivat rantavajat, jotka olivat täynnä tervatynnyreitä - englantilaisten omia.
Vahtolan mielestä tämä kohta koskee Oulua.
"Ainakin tarina kertoo, että poltetut tervat olivat englantilaisten maksamia. Englannin laivastoa varustettiin tarpeilla, joita Oulusta vietiin."
Naisasialiikkeen pioneeri Lucina Hagman kertoo muistelmakirjassaan, kuinka Kokkolassa järjestettiin vihollisvangeille oikein tanssiaiset.
"Vangitut englantilaiset korotettiin juhlimisen esineiksi. Kokkolalaiset laittoivat pidot, joissa sotavankeja kestittiin mitä parhaiten ruoalla ja juomalla. Illalla pantiin toimeen hienot baalit. Siellä englantilaiset upseerivangit kilvan tanssittivat Kokkolan kaupungin kaunottaria, että hih vaan."