Venäjällä on jo ajat sitten lopetettu puheet länsimaisesta demokratiasta. Presidentti Vladimir Putin itse käyttää mielellään ilmausta "ohjailtu demokratia" tai "lakien diktatuuri". Niinpä oligarkkien on tämän mukaan turha odottaa erityiskohtelua. Ja sen saa maan rikkainkin raharuhtinas Mihail Hodorkovski kokea.
Verot on maksettava ja sisäpiirikaupat julkistettava. Vaikka syytökset ovat kohtuuttomia, kansa kannattaa niitä. Se taas johtuu siitä, että kansa inhoaa oligarkkeja, jotka rikastuivat samaan aikaan, kun kansa itse köyhtyi.
Suurin osa on myös kyllästynyt politiikkaan. Jos oligarkkeja vihataan, niin poliitikkoja halveksitaan. Venäläisten usko poliitikkoihin ei ole järin suurta, kuten suuresta vitsituotannosta voidaan päätellä:
Käynnissä on duuman istunto.
Deputaatti toteaa kovalla äänellä: "Puolet duumasta koostuu kurjista lahjusten ottajista."
Puhemies: "Pyydän, että välittömästi pyydätte anteeksi ja otatte sananne takaisin."
Pitkä paussi, sitten edustaja vastaa:
"Anteeksi, pyydän sanani takaisin.
Puolet duumasta ei koostu kurjista lahjusten ottajista."
Vaikka politiikkaa halveksitaan, poliittisia näytelmiä rakastetaan. Ja niissä johtaja saa rökittää alaisiaan mielin määrin. Johtaja, joka ei käytä valtaa, ei ole mikään johtaja Venäjällä. Länsimailla on tähän näytelmään alkanut kohdistua yhä kriittisempiä kannanottoja. Venäläisille Vladimir Vladimirovitsh Putin sen sijaan on joukkueineen tuttu - myös uusissa anekdooteissa:
FSB-miehen auto pysäytetään Moskovan kehätiellä ja miliisi vaatii saada nähdä ajokorttia:
FSB-mies: "Mitä, onko Vladimir Vladimirovitsille sattunut jotakin?"
Paljon anekdootteja on myös "Pietarin susista", Putinin leningradilaisista opiskelukavereista, joita on rekrytoitu Moskovaan.
Putin tukeutuu nyt aikaisempaa avoimemmin salaisen poliisin entisiin ja nykyisiin upseereihin.
Kun Mihail Gorbatshovin ajan politbyroossa nämä niin kutsutut voimaministeriöt muodostivat 4,8 prosenttia maan korkeimmasta johdosta, niin Putinin aikana vastaava luku on 58,3 prosenttia.
Boris Jeltsinin aikana pestattu liberaalien talousuudistusten kannattaja kansliapäällikkö Aleksandr Voloshin on saanut mennä ja tilalla on "Pietarin susiin" kuuluva Putinin tuttu Dmitri Medvedev (suomennettuna Dimitri "Karhunen"). Hänellä ei ole KGB-taustaa ja tätä pidetään tärkeänä taustatekijänä.
Talousuudistukset voivat jatkua. Medvedev on heti ottanut sovittelevan otteen myös Hodorkovski-skandaaliin. Juristina Medvedev näkee kompromissin mahdollisuuden ja tarjoaa ulospääsytietä sekä lännelle että Putinille. Kremlillä ei ole varaa menettää lännen tukea ja saada aikaan vaikutelmaa Neuvostoliittoon johtavasta kehitystiestä.
Hodorkovski-skandaali on kuitenkin jo ehtinyt vaikuttaa Venäjän talouselämän uskottavuuteen. Osakekurssit ovat heiluneet uhkaavasti ja pääomia on uudestaan alkanut virrata ulos. Italian pääministeri Silvio Berlusconin toimiminen "Putinin asianajajana" sai aikaan Euroopan unionin rivien hajoamisen, mutta tuskin rauhoitti tilannetta.
Taustalla on talouden ja politiikan suhde Venäjällä, joka on perustunut Vladimir Putinin ja oligarkkien vuonna 2000 tekemään sopimukseen. Sen mukaan oligarkit eivät puutu politiikkaan, eivätkä poliitikot häiritse talouselämän toimintaa. Hodorkovski rikkoi tämän sopimuksen kahden toisen "häirikön" Boris Berezovskin ja Vladimir Gusinskin tavoin. Mutta ulkomaille häntä ei päästetty.
Mikä Venäjästä siis on tulossa? Kapitalisteja jahtaava poliisivaltioko? Vai yksilön vapauksia rajoittava totalitaarinen järjestelmä?
Dosentti Arto Luukkanen on käyttänyt Venäjästä nimitystä sekurokratia, dosentti Thomas Parland puolestaan nimittää Venäjää uudessa kirjassaan suoraan poliisivaltioksi.
Tuskinpa mikään näistä kuvaa maata täsmällisesti, sillä Venäjällä on kyky kehittää yllättäviä venäläisiä ratkaisuja. Niinpä kirjassa "Salaisen poliisin valtakunta" (Edita 2003) Anne Kuorsalo kutsuu Venäjän hallintomuotoa "hallituksi kaaokseksi".
Lait eivät järjestelmää pidä yllä. Markkinatalous maa on vain puoliksi. Välimuotona maata ohjailee byrokratia, joka saa vuoroin aikaan järjestystä ja sitten taas kaaosta.
Asiaa voi mitata vaikka rekkajonojen pituuksina Suomen ja Venäjän välisellä rajalla. Aina kun järjestelmä menee sekaisin tai uusii ohjesääntöjä, jonot kasvavat kilometrien mittaisiksi. Sitten kun järjestys palautuu kaaos saadaan - väliaikaisesti - hallintaan.
Näin toimii koko Venäjä, jota muun muassa hallintotietelijä Ilmari Larjavaara on tutkinut. Normaalin venäläisen virkamiehen palkan suhde "välillisiin ja välittömiin maksuihin" on 1/5. Asiaa voidaan tutkia myös käyttäen läntistä termiä - korruptio.
Yksi asia on varma. Yhteyttä länteen ei voida katkaista. Vaikka poliittisen kulttuuurin ja kremlologian paineet nähdään, Venäjä kulkee yhä länsimaisuuteen johtavalla valtatiellä. Yksi öljy-yhtiö, Jukos, symbolisoi tätä länsisuuntausta, eikä sitä voida rokottaa liikaa. Sen takana ovat Venäjän pätevimmät liikemiehet ja amerikkalaiset suuryhtiöt.
Pelottelu, johon nyt on ryhdytty, on peräti kaksiteräinen miekka, jonka voidaan arvioida pian päättyvän. Kaikkien osapuolten etu on saada aikaan kompromissi, mitä nopeammin, sen parempi.