Että piti vielä tämäkin kuulla. Ei riittänyt, että Tanja Karpela ja Matti Vanhanen ovat olleet samassa hotellihuoneessa viime vuosituhannella ja Ilkka Kanerva on lähetellyt tekstiviestejä missukoille ja piispa Ilkka Kantola kävi vieraissa ja pastori-kansanedustaja Lauri Oinonen häiritsi naisia kirjeillä ja kukkasilla. Ei: nyt on paljastunut, että Italian pääministeri Silvio Berlusconi sanoo hankkineensa elintarvikeviraston Italiaan käyttämällä parhaita hurmaamistaitojaan Suomen presidenttiin Tarja Haloseen.
Sinänsähän tapaus on äärimmäisen romanttinen. Ajatellaanpa vain tilannetta, Mäntyniemessä ehkä, tai olisiko peräti Kultarannassa. Taivahalla pizzanpyöreä kuu, tintarella di luna. Edessä kinkunsininen meri, mare azzurro, jonka pinnalla kuunsilta läikehtii houkuttelevasti kuin sula mozzarella. "Catzo merda", supattaa Silvio Tarjan korvaan hieman murteellisella suomen kielellään, jonka hän on kokeneena hurmurina varta vasten opetellut tätä tilaisuutta varten. "Catzonhan minä", kujertaa Tarja ujosti. Pöydällä tuoksuu erinomainen ateria, jonka Tarja on siihen vieraanvaraisesti kattanut: culatelloa, prosciuttoa, hapansilakoita, parmesania, savuporoa, tagliatellea, pashaa, pastaa ja mämmiä, spagettia, galacuccoa, ossobuccoa, puiculapottua, tortellinia, lasagnea ja seitsemän sortin makaroneja, läskisoosia, nakit ja muusi&
Tarja, minä haluaisin& haluaisin& niin, tiedäthän sinä&", tykittää Silvio kiihkeästi väläyttäen kuutamossa kelmeinä kuultavia valkoisia hampaitaan ja sukien otsalle pyrkivää tirisevää hiuskiehkuraa taaemmaksi. "Kuinkas minä& mistäs minä? Tällainen kaino Pohjolan neito", estelee Tarja punaista tukkaansa pudistellen ja muutenkin punastellen. "Si! Si! Sisisi! Sinä ymmärtää!" huudahtaa Silvio röyhistäen dramaattisesti vatsaansa. "Sinä näkee minun nälkäni!" Mitäpäs siihen voi kohtelias emäntä muuta todeta kuin että: "Voi, Silvio! Näenhän minä nälkäsi. Käy pöytään, ota elintarviketta! Minä tulen kohta, kun pistäydyn toiletissa."
Siinä se sitten olikin. Totta kai Berlusconi ymmärsi tuollaisen kehotuksen itselleen parhain päin: Halonen oli luovuttanut hänelle elintarvikeviraston ja tyytyi itse kemikaaleihin. Juuri sellaista viritystähän hän oli halunnutkin, ja niin myös sittemmin EU:ssa päätettiin äänin 1--14, Berlusconin äänen ratkaistessa. Osapuolista ainakin toinen kiistää tällaisen tapaustenkulun pontevasti, mutta joka tapauksessa juoru on jo lähtenyt liikkeelle. Kun kysymyksessä on italialainen mies - vaikkakin Silvio Berlusconi - ja suomalainen nainen - vaikkakin Tarja Halonen - suurella yleisöllä on taipumus uskoa, että tarinassa saattaa olla jotain perää. Hurjimmissa kuvitelmissa ruvetaan ehkä kyselemään sitäkin, millä konstilla Berlusconi sai jo aiemmin Paavo Lipposen vakuuttuneeksi siitä, että Italia suo elintarvikeviraston Suomeen. Lipponenhan antoi tästä asiasta oikein julkilausuman juuri viime vaalien alla, mutta myöhemmin Berlusconi väitti, ettei sellaisesta ole ollut puhettakaan.