Naisen autosta puhkesi rengas. Hän kiiruhti lähimpään rengasliikkeeseen. Tiskin takana istui Äijä ja katsoi hänen lävitseen. Vasta, kun nainen työnsi naamansa puolen metrin päähän Äijän viiksistä, tämä säpsähti ja nyökkäsi. Nainen kertoi asiansa, Äijä skrollasi näyttöään ja tupisi itsekseen.
"Onko teillä sellaista rengasta?" nainen kyseli. "Ootappa vähä", Äijä töksäytti ja vilahti lasioven toiselle puolelle. Ällistyneenä nainen seurasi, miten hän kaikessa rauhassa sytytti tupakan ja heitti läppää haalarimiesten kanssa.
Lopulta Äijä palasi. "Tuuppa tänne", hän murahti ja marssi ulos naisen auton luokse. Haalarimies vieritti paikalle renkaan. "En minä tuota osta. Se on erilainen", nainen sanoi.
"Höööö, kyllä se välttää", Äijä urahti.
"Ei vältä", nainen vakuutti.
"Laitetaan vararengas tuolle vanteelle", Äijä ilmoitti.
"Ei laiteta. Haluan uuden renkaan", nainen sanoi.
Äijä kääntyi selin ja tervehti ilahtuneena pihaan ajanutta miesasiakasta.
Nainen kiristeli hampaitaan, tarttui puhelimeensa ja alkoi soitella kaupungin muihin rengasliikkeisiin. Hän oli jo elämänsä varrella oppinut, että Äijän kanssa asioidakseen täytyy olla joko alan insinöörintutkinto tai munat. Mieluimmin molemmat.
Vielä tyttönä ollessaan nainen meni viemään isin pirssiä merkkiliikkeeseen. Tiskin takana pönötti Äijä.
"Autosta puuttuu joku osa. Isä on varannut ajan", tyttö sanoi ja ojensi avaimia.
Äijä kumartui korkeuksistaan tyttöä kohti.
"No, mitä se sinun autosi ei tee, kun siinä ei ole sitä osaa?" hän kujersi makealla äänellä ja puhkesi hohotukseen.
Nainen on ostanut itselleen kolme autoa. Ensimmäisellä kerralla hän pyysi mukaan isänsä, sittemmin miehensä. Pakko saneli käytännön. Yksin autoliikkeeseen mennessään hän muuttui näkymättömäksi, sillä monet myyjät ovat Äijiä.
Viimeksi nainen odotti aikansa, että tarjousta rustaava Äijä olisi puhunut auton ostajalle eikä tämän vieressä istuvalle miehelle. Lopulta nainen nousi ja vaelsi takaisin kiiltelevien peltien joukkoon. Äijä ei huomannut hänen poistumistaan.
"En minä ostakaan tätä vaan tuon toisen tuolta", hän ilmoitti omahyväisenä palatessaan. Äijä hätkähti.
Nainen törmäsi Äijään myös hankkiessaan taloonsa kalusteita. Kun suunnitelmat olivat valmiit, hän ilmoitti tulevansa viikon päästä kuulemaan tarjousta. Äijä katsoi häneen säikähtäneenä.
"Kyllä sinun täytyy ottaa mies mukaan", Äijä sanoi. "Miksi?" nainen kysyi.
"No... Ei näitä voi yksin päättää", Äijä vastasi.
"Minä voin", nainen sanoi ja lähti toiseen kauppaan.
Joskus osat kääntyvät toisin päin. Äijän mielestä on olemassa ammatteja, jotka sopivat vain miehille. Yksi niistä on urheilutoimittaja. Silloin tällöin Äijä soittaa lehden urheilutoimitukseen ja kauhistuu, kun puhelimeen vastaakin nainen.
"Mitä!" Äijä huudahtaa.
Nainen toistaa.
"Missä pojat ovat?" Äijä kysyy.
"Juttukeikalla", nainen vastaa.
"Mutta... Kuka siellä hoitaa urheilua?" Äijän äänessä on epäilyä.
"Minä", nainen vastaa. Hänen äänestään kuultaa sadistinen nautinto.
"Eikö siellä tosiaan ole yhtään jalkapallomiestä?" Äijä parahtaa.
Äijän kanssa asioidakseen täytyy olla joko alan insinöörintutkinto tai munat.