Siinä meni Iin keskusta. Matka jatkuu Kemiä kohti autonmittarin raksuttaessa kilometrin toisensa perään.
Tuossa on Olhavan koulu ja tien toisella puolella kyläkauppa ja huoltoasema. Siispä jalkaa jarrulle.
Kyläkaupan ovi käy tämän tästä. Joku tankkaa auton, toinen moottorikelkan. Kolmas hörppää pullakahvit tai piipahtaa ostamassa pari purkkia maitoa. Kyläkauppias Mauri Sassi toivoisi kauppaan enemmänkin kävijöitä.
"Olen ollut kauppiaana 26 vuotta ja tiedän mitä tämä on. Kaupanteko pienellä kylällä on pitkälti täydennysostopalvelua", flunssainen kauppias sanoo.
Kesällä kaupankäynti on toista. Kun mökkiläiset saapuvat, Olhavan väkimäärä tuplaantuu.
Kylän yhteinen asia
Maaliskuinen kylätie on hiljainen. Olhavassa kylätie on myös kapea. Asematien toisella puolella uinuu lumivaipan alla Olhavajoki ja toista reunaa reunustavat jokirantaan pykätyt talot.
Anne Leppälän ja hänen miehensä Jukka Hastin perheen yhteisen harrastuksen täytyy olla hiihto, ainakin heidän talonsa terassilla on rivi suksia ja sauvoja. Pian selviää, että tänä talvena hiihtäminen on jäänyt vähemmälle perhettä kohdanneen onnettomuuden vuoksi.
"Se oli meidän Kalle, joka loukkaantui helmikuussa koulun kohdalla sattuneessa onnettomuudessa. Onneksi Kalle on jo hyvin toipumassa", Anne Leppälä kertoo perheen pysäyttäneestä tapahtumasta.
Onnettomuudessa Olhavan koulun neljättä luokkaa käyvä Kalle sai murtumia ja hänen pernansa repesi. Sairaalassa meni kaksi viikkoa, joista ensimmäinen viikko tehohoidossa. Nyt elämä maistuu taas kotioloissa.
Kalle-pojan loukkaantuminen pisti vauhtia alikulun rakentamiseen koulun kohdalle. Rakennustyöt alkavat tänä vuonna ja monen pienen ja isomman koululaisen koulumatka muuttuu turvallisemmaksi.
Leppälä iloitsee siitä, että kyläläiset ovat olleet yhtenä joukkona asiaa ajamassa. Se on vanha olhavalainen tapa, mikä näkyy monessa tekemisessä.
Jälleen yksi yhdistys
Olhavalaisten aktiivisuus on kyläläisten yhteinen "ongelma", näin ainakin todetaan Olhavan seutu - nimisessä esitteessä: "Aika ei millään riitä kaikkeen toimintaan, mitä on tarjolla. Vähintään yhdelle kansalaisopiston kurssille täytyy osallistua. Muuten ei ole sivistynyt ja kultturelli. Lentopalloa ja jumppaa ei voi jättää väliin. Siellä kuulee kylän juorut. Kuntosalilla taas on pakko käydä, että on mitä lentopallossa esitellä", esitteessä sanotaan.
Aktiiviset olhavalaiset viihtyvät myös yhdistyksissä. Huumorimielellä on sanottu, että Maunulan, Olhavan ja Yli-Olhavan kylätoimikunnat yrittivät ratkaista ajanpuuteongelman perustamalla Olhavajokivarren kehittämisyhdistyksen. Mutta niinhän siinä kävi , että menot vain lisääntyivät!
Kylien yhteinen kehittämisyhdistys ei suinkaan ole kylän uusin yhdistys. Uunituorein on joen pohjoispuolelle perustettu Olhavan Erä ry eli uusi metsästysyhdistys. Yhdistyksen puuhamies ja hallituksen jäsen Ismo Piri sanoo, että Olhavan Erä ry:n avulla metsästäminen on joen pohjoispuolellakin nyt vakaammalla pohjalla eikä homma ole vain yhden henkilön varassa niin kuin aikaisemmin.
On historiassa muitakin asioita, jotka ovat olleet vain yksien varassa. Kunnan kätilönä yli 30 vuotta toiminut Maija Tolonen piti Olhavassa aivan näihin päiviin toimineella terveystalolla tukikohtaa ja kertoo olleensa mukana noin tuhannessa synnytyksessä, joista suurin osa oli kotisynnytyksiä.
Tolonen muistetaan topakkana alan ammattilaisena, johon luotettiin. "Ennen kätilöllä oli vain torvi, sormet, korvat ja silmät; niihin piti tyytyä. Nykyään toiminta on jo liian koneellista, siinä ihminen unohtuu", Maija Tolonen pohtii.
Juttu Iin Olhavasta päättää Millainen on kylätie- juttusarjan. 28.1. esiteltiin Pyhäjoen Yppäri, 4.2. Pudasjärven Sarakylä, 11.2. Sallan Naruska, 18.2. Kärsämäen Miiluranta, 28. 2. Suomussalmen Selkoskylä ja 4.3. Muonion Särkijärvi.