Nato-jäsenyydellä on nyt alustava hintalappu. Teknisten ehtojen täyttö vie aikaa ja rahaa.
Suomessa käytävä Nato-keskustelu on vapautunut ja saanut perinteisen juupas-eipäs -väittelyn rinnalle tervetulleita syvempiä vivahteita. Tästä huolimatta Natoa koskeva tiedontarve kansalaisista päättäjiin asti on yhä suuri. Ennakkoluuloja, vääriä toiveita, epäilyksiä ja väärinkäsityksiä on vaikka muille jakaa.
Tämän vuoden mittaan valmistuu nippu selvityksiä, ja vuosi huipentuu eduskunnalle syksyllä annettavaan turvallisuusselontekoon. Puolustusministeriön ja pääesikunnan virkatyönään tekemä selvitys mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on yksi näistä esiselvityksistä.
Virkamiesselvitys ei luonnollisestikaan sano juuta eikä jaata, tulisiko Suomen jättää jäsenhakemus vai ei. Arvion teko kuuluu valtiojohdolle. Selvityksen konkreettinen sisältö ja rivien välit henkivät kuitenkin liittoutumismyönteisyyttä. Selvitys ei sisällä yhtäkään perustetta, joka kiistatta puhuisi liittoutumista vastaan. Kun muistetaan, että kansan enemmistö suhtautuu nyt kielteisesti Suomen jäsenyyteen Natossa, jäsenyyden etujen ja haittojen vielä monipuolisempi tarkastelu olisi tehnyt hyvää selvityksen kokonaisuskottavuudelle.
Yleinen oletus on pitkään ollut se, että Suomi voisi mennä Natoon paraatiovesta. Jäsenyyden poliittiset ehdot Suomi täyttäisi vaikka heti. Sotilaallinen kynnys olisi jo korkeampi, puhumattakaan sen ylitykseen vaadittavista resursseista. Puolustusjärjestelmään tarvittavat muutokset maksaisivat maanantaina julkistetun selvityksen mukaan noin 300 miljoonaa euroa. Ne olisi mahdollista tehdä teknisesti neljässä vuodessa, mutta resurssipulan takia ne pitäisi jakaa 12 vuodelle.
Sen päälle Suomi maksaisi 35 miljoonaa euroa vuodessa Naton yhteiseen budjettiin. Lisäksi Suomesta lähtisi esikuntatehtäviin 80-100 henkilöä. Sen hinta olisi noin kymmenen miljoonaa euroa. Nato-budjetti olisi siten 12 ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana varovaisesti arvioiden noin 70 miljoonaa euroa. Hinta on selvästi alempi kuin tähän asti on oletettu.
Työryhmän mukaan uudella Natolla on kaksi tehtävää. Vanha tehtävä on jäsenmaiden yhteinen puolustus. Verestä on uusien uhkien torjunta, myös Naton perinteisen toiminta-alueen ulkopuolella. On huomion arvoista, että työryhmän mielestä jäsenyydessä "olisi erityisen merkittävää turvatakuista koituva pelotevaikutus". Jäsenyys ehkäisisi Suomeen kohdistuvaa sotilaallista painostusta, hyökkäyksen uhkaa tai sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuutta. Se on kiitettävän selvää tekstiä.
Nato-keskustelun kuumimpia kysymyksiä on ollut se, pitäisikö Suomen mahdolliselle jäsenhakemukselle hankkia enemmistön tuki kansanäänestyksellä. Työryhmä lähtee siitä, että eduskunnan hyväksyntä riittää. Jäsenyyssopimukselle tarvittaisiin kuitenkin eduskunnassa kahden kolmasosan tuki. Työryhmä toki toteaa, että Naton jäsenyys edellyttää "selkeää ja pysyvää" kansan tukea; se vain on eri asia kuin kansanäänestys.
Työryhmä vetää käytännössä yhtäläisyysmerkit Nato-jäsenyyden ja EU:n puolustusyhteistyön välille toteamalla, että Naton ja EU:n käyttöön annettavilta joukoilta edellytetään samoja kykyjä ja varustusta. Toisin sanoen Naton ja EU:n puolustusyhteistyön välissä on vain veteen piirretty viiva. Linjaus on realistinen.
Puutteistaan huolimatta selvitys riisuu mystiikkaa suomalaisten Nato-käsitysten ympäriltä. On kiinnostavaa nähdä, missä määrin työryhmän tulokset kirjautuvat tulevaan selontekoon. Joka tapauksessa keskusteluun Natosta tulee nyt uutta sisältöä. Olipa päätös mikä tahansa, sen tulee perustua tietoon.