Oslo Lähes päivälleen viisi vuotta sitten Sestrieren olympiakylän käytävillä tepasteli hyväntuulinen mäkikotka. Matti Hautamäellä oli syynsä rentouteen.
Kun hyppy on uomissaan, mielessä virtaa lähinnä positiviisia ajatuksia.
Seuraava päivä päättyi Torinon olympialaisten normaalimäen olympiamitaliin. Hautamäki sai painella hopean kunniaksi pariksi päiväksi ankeasta olympiakylästä Cannesin orastavaan kevätlämpöön.
"Aion lähteä sinne ihan takki auki: en mieti mitään", Hautamäki velmuili mitali kaulassaan.
Tapahtumasta on kulunut puoli vuosikymmentä, eikä Oulun kasvatin kaulaan ole sen koommin ripustettu henkilökohtaista arvomitalia. Mutta: oslolaishotellin aulassa seisovan Hautamäen habitus muistuttaa erehdyttävästi sitä viiden vuoden takaista rentoa sälliä.
"Olotila riippuu siitä, miten hyppy kulkee", Hautamäki sanoo, eikä olotilasta voi erehtyä.
Positiiviset tiedot Lillehammerin harjoitusleiriltä ovat saaneet vahvistusta Holmenkollenin harjoituksista. Hautamäki on hyvässä kunnossa.
"Harjoitukset on tietysti eri asia kuin kisatilanne. Siitä huolimatta hyppääminen on ollut leirillä ja täällä paljon vapautuneempaa kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin hypyissä oli pikkaisen puristusta."
Kun puhutaan normaalimäestä, puhutaan monen hyppääjän kohdalla parantuneista mitalimahdollisuuksista. Kuka muistaa Rok Benkovicin, joka voitti normaalimäen maailmanmestaruuden Oberstdorfissa vuonna 2005? Yllätyksen jälkeen slovenialainen ei enää koskaan päässyt palkintopallille kuin Continental-cupissa.
"Kyllä se näin tietyllä tavalla on. Esimerkiksi Wolfgang Loitzl on paperilla paljon vahvempi pikkumäessä, eikä hän muuten ole tällä hetkellä top 10 -sakissa. Muutama kaveri enemmän voi realistisesti tavoitella mitalia."
Hautamäki laskee, että periaatteessa hänenkin pitäisi olla parempi pienessä mäessä.
"Torinossa lipsahti pikkumäessä, mutta muuten en muistaakseni ole pärjännyt", mies muotoilee.
Holmenkollenilla ei puhuta vanhan liiton pikkumäestä, josta tupsahdetaan alas 90 metrin korvilla. Oslossa hypyt kantavat kevyesti satasen paremmalle puolelle.
"Ihan kuin isommasta mäestä hyppäisi. Eikä hyppäämisen perusteissa ole eroa, oli kyseessä 90 metrin, 150 metrin tai 200 metrin mäki", Puijon Hiihtoseuran edustaja muistuttaa.
Suottaapi olla, että on. Suottaapi olla, ettei ole.
Sen verran savolainen Hautamäestä on tullut, ettei kauden alussa tehdyt lopettamisvihjaukset ole vielä saaneet mustaa valkoiselle.
"Katsotaan sitten, kun kausi on taputeltu ja vedetty henkeä. Jos hirveä liekki syttyy päälle alkukesästä, niin antaa mennä vain. Jos tuntuu, että tämä on nähty, niin tämä on sitten nähty", hän pyörittelee.
Ensi kaudella ei hypätä arvomitaleista kuin lentomäestä. Hautamäen mahdolliseen lopettamiseen sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä.
"Minulle maailmancup on ykkönen. Urheilijana ja hyppääjänä arvostan kaikkein eniten maailmancupin menestystä", Hautamäki painottaa.
Se on selvä, että kesällä kolmikymppisiään viettävän mäkimiehen uraa ei ole enää vuosikausia jäljellä. Mitä urheilun jälkeen?
"Kaikki on avoimena. Olen mennyt pienestä asti vain ja ainoastaan mäkihypyn ehdoilla."
Kuka suomalainen on voittanut eniten olympiamitaleja 2000-luvulla?
Oikein tiedetty. Matti Hautamäki on saavuttanut henkilökohtaisen hopean ja pronssin sekä kaksi joukkuehopeaa olympialaisista.
Kun ura jonain päivänä päättyy, miten mäkimies katsoo sitä taaksepäin? Oletko saavuttanut sen, mistä haaveilit?
"Enemmän. Kun pikkupoikana katselin Nykäsen hyppyjä, ajattelin vain, että jos itse pääsisi joskus edes hyppäämään. Tämä on mennyt paljon paremmin kuin uskalsin odottaa."
Tämä kausi on tuonut Hautamäen takaisin maailman terävimpään kärkeen. Alkukaudesta mies sanoi olevansa tyytyväinen, jos pysyy koko kauden kympin sakissa.
"Kun menestystä tuli, ruokahalu kasvoi, vaikka kuinka yritti jarrua painaa. Pitäisi vain pitää siitä ajatuksesta kiinni, että se on hyvin, kun pääsee maailmancupissa kymmenen joukkoon."