Ole tyly tai tule ty­ly­te­tyk­si

KalevaOulu Nämä kaverit ovat huippu-urheilun maailmassa aivan oma lukunsa.

Nyrkkeilijä Mike Tyson on kamppailu-urheilun harvinainen ääriesimerkki. Hän ammensi voimansa vihasta.
Nyrkkeilijä Mike Tyson on kamppailu-urheilun harvinainen ääriesimerkki. Hän ammensi voimansa vihasta.

Oulu Nämä kaverit ovat huippu-urheilun maailmassa aivan oma lukunsa. He erottuvat massasta kovuudellaan. Kuten esimerkiksi nyrkkeilyn raskaan sarjan entinen maailmanmestari Mike Tyson, joka pelotteli 2000-luvun alussa vastustajaansa Lennox Lewisia.

"Haluan repiä hänen sydämensä irti ja syödä hänen lapsensa", Tyson lausui.

Tyson on erityistapaus, jonka ailahteleva sielunmaisema jää kaikille urheilun ystäville ikuiseksi arvoitukseksi. Silti Tysonia on helpompi ymmärtää, jos tiedostaa hänen ammattinsa poikkeuksellisen luonteen.

Toisin kuin joukkuelajin edustajat, kamppailu-urheilija on kehässä, molskilla tai tatamilla aina yksin. Kamppailu-urheilija ei voi piiloutua kenenkään selän taakse eikä pyytää anteeksi olemassaoloaan.

Jos et ole tyly, olet tylytettävä - ja silloin käy kipeää.

Myös painija Jonne Jokelan ja nyrkkeilijä Petteri Fröjdholmin on oltava tylyjä, kun he ottelevat viikonloppuna lajiensa SM-kisoissa.

Jokela ja Fröjdholm eivät uhoa Tysonin tavoin. Oululaiset kamppailu-urheilijat antavat tekojen puhua puolestaan.



Kaksi eri identiteettiä


Oulun Pyrintöä edustavan Jokelan, 24, painifilosofia on yksinkertainen. Se on sama kuin sotaromaaneistaan tunnetun Reino Lehväslaihon 40. kirjan nimi: Ei tuumaakaan!

"En anna ikinä periksi. Tavoite on otella aina niin, että en ole kenellekään helppo vastustaja. Oli vastassa kuka tahansa."

Vuosia sitten Jokela sai molskilla vastaansa Marko Yli-Hannukselan. Seitsemänkertainen arvokisamitalisti voitti Jokelan odotetusti.

Mutta ei helposti.

"Pukuhuoneessa Yli-Hannuksela sanoi minulle, että 'v**** mikä jätkä'. Se oli tunnustus, joka tuntui erityisen hyvältä", Jokela muistaa.

Kamppailu-urheilijalla on lähes poikkeuksetta kaksi identiteettiä. Siivilissä Petteri Fröjdhom, 19, on tyyneyden perikuva, joka ei tee pahaa kärpäsellekään. Kehässä Fröjdholmin on pakko olla paha. Ainakin, jos haluaa menestyä.

"Aggressiivisuus kuuluu asiaan, mutta se ei saa mennä yli", viime vuonna 57-kiloisten Suomen mestaruuden voittanut Fröjdholm painottaa.



Henkinen kantti ratkaisee


Ammattilaisnyrkkeilyn legendoihin lukeutuva Tyson kertoi aikanaan, että hän haluaa olla "väkivaltaisempi kuin kukaan muu". Tyson ammensi voimaa vihasta.

Jokelan ja Fröjdholmin ajatusmaailmassa ei ole tilaa vihalle. Kamppailu-urheilussa vastustajien keskinäinen kunnioitus on yleisesti ottaen korkealla tasolla.

"Ei vastustaja ole mikään paholainen", Jokela korostaa.

"Matsien jälkeen tulee yleensä poristua mukavia vastustajan kanssa", Fröjdholm säestää.

Kaikki eivät kuitenkaan voi olla kalakavereita. Kun vastapuoli soittaa tarpeeksi suutaan tai provosoi ottelutilanteessa likaisilla tempuilla, on hermokontrolli koetuksella.

"Joskus tulee tilanteita, joissa haluaa satuttaa kaveria oikeastikin", Fröjdholm myöntää.

Turha pullistelu kääntyy yleensä urheilijaa vastaan. Niin kävi myös Tysonille, jonka Lennox Lewis tyrmäsi MM-titteliottelun kahdeksannessa erässä vuonna 2002.

"Kamppailu-urheilussa ottelut ratkaistaan ennen kaikkea pään sisällä. Kyse on henkisestä kantista ja sen kestävyydestä", Fröjdholm tietää.



Näkymätön naamio


Kamppailu-urheilijat ovat pokeritähtien veroisia kivikasvoja. Kun matka pukuhuoneesta areenalle alkaa, vetävät painijat ja nyrkkeilijät kasvoilleen näkymättömän naamion. Se peittää pelot ja epävarmuuden.

Keskisarjan entisen Euroopan mestarin Amin Asikaisen tyly tuijotus on nyrkkeilypiireissä jo käsite. Mutta siinä Asikaisessa, joka valmistautuu pukuhuoneessa otteluihin, on tylyyttä vain nimeksi - ja inhimillisyyttä sitäkin enemmän.

"Matsia edeltävinä tunteina mulla on koko ajan semmonen olo, että paskattaa ja kusettaa. On hätä, vaikkei oikeasti olekaan. Jännitys tekee sen. Mutta niin se on joka jätkällä, joka on menossa kilpakehään", Asikainen kuvaili Silmää räpäyttämättä -kirjassa.

Nyrkkeilyssä ja painissa urheilijan lataus menee helposti yli.

"Yleensä se tarkoittaa, että on tullut mietittyä ottelua liikaa", Jokela pelkistää.

Parhaiden otteluiden kuvailu on kamppailu-urheilijalle usein vaikeaa. Parhaina hetkinään Jokela ja Fröjdholm toimivat kuin koneet. Näyttävimmät heitot ja kovimmat iskut lähtevät silloin selkäytimestä, miettimättä.

Viimeisen hurmospiikin antaa musiikki. Se jakaa ihmisten mielipiteet, mutta Jokela ja Fröjdholm ovat parhaasta yhtyeestä harvinaisen yksimielisiä.

"AC/DC toimii kaikilla kamppailijoilla", kaksikko naurahtaa.

Kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisat Alavudella lauantaina ja sunnuntaina. Nyrkkeilyn SM-kisat jatkuvat Tampereella lauantaina ja sunnuntaina.

Ilmoita asiavirheestä