Nämä kaverit ovat huippu-urheilun maailmassa aivan oma lukunsa. He erottuvat massasta kovuudellaan. Kuten esimerkiksi nyrkkeilyn raskaan sarjan entinen maailmanmestari Mike Tyson, joka pelotteli 2000-luvun alussa vastustajaansa Lennox Lewisia.
"Haluan repiä hänen sydämensä irti ja syödä hänen lapsensa", Tyson lausui.
Tyson on erityistapaus, jonka ailahteleva sielunmaisema jää kaikille urheilun ystäville ikuiseksi arvoitukseksi. Silti Tysonia on helpompi ymmärtää, jos tiedostaa hänen ammattinsa poikkeuksellisen luonteen.
Toisin kuin joukkuelajin edustajat, kamppailu-urheilija on kehässä, molskilla tai tatamilla aina yksin. Kamppailu-urheilija ei voi piiloutua kenenkään selän taakse eikä pyytää anteeksi olemassaoloaan.
Jos et ole tyly, olet tylytettävä - ja silloin käy kipeää.
Myös painija Jonne Jokelan on oltava tyly, kun hän ottelee viikonloppuna lajinsa SM-kisoissa. Oulun Pyrintöä edustavan Jokelan, 24, painifilosofia on yksinkertainen. Se on sama kuin sotaromaaneistaan tunnetun Reino Lehväslaihon 40. kirjan nimi: Ei tuumaakaan!
"En anna ikinä periksi. Tavoite on otella aina niin, että en ole kenellekään helppo vastustaja. Oli vastassa kuka tahansa."
Lue lisää lauantain Kalevasta!