Kun männyn latvus ruskettuu ja puu voi silmin nähden huonosti, sen kuoren alla saattaa asustaa okakaarnakuoriainen. Tämä pieni hyönteinen on viime aikoina yleistynyt Suomessa ja yllättänyt jopa asiantuntijat.
Okakaarnakuoriainen kuuluu Suomen perinteiseen lajistoon, mutta aiemmin sitä on ollut määrällisesti vähän ja myös sen puille aiheuttamat vahingot ovat jääneet vähäisiksi.
– Kesä 2018 oli ennätyslämmin, silloin Ruotsissa oli suuria metsäpaloja. Vuonna 2019 alkoi tulla ilmoituksia, että nyt on männyissä jotain omituista, kertoo tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.
Sittemmin okakaarnakuoriaisten hävittämiä männyn latvuksia on nähty enemmänkin. Dramaattisimmat esimerkit ovat lounaisrannikolla ja -saaristossa. Satakunnassa ja Keski-Suomessa on havaittu pienempiä esiintymiä, Ylioja kertoo.
– Okakaarnakuoriainen oli yllätys, sitä ei osattu odottaa. Se on siitä jännä, että se menee kaikenikäisiin mäntyihin.
– Yksittäisistä kuolleista puista ei metsänomistajan tarvitse huolestua. Mutta onhan se ihmeellistä, että sellaiset männyt nyt kuolevat, jotka ovat eläneet saaristossa satoja vuosia ja kestäneet kaikenlaisia säitä.
Puu menehtyy janoon
Kaarnakuoriaislajien elämään kuuluu munia munansa puun kuoren alle nilakerrokseen, jossa puu sekä kuljettaa että varastoi ravinteita.
Okakaarnakuoriainen tuo puuhun mukanaan sinistäjäsienen, jonka rihmasto katkoo mantopuussa eli pintapuussa vedenkuljetuksen juurista latvukseen. Puu menehtyy janoon.
Moni muu kuoriainen aloittaa tyvestä, mutta okakaarnakuoriainen valtaa puun latvasta.
Okakaarnakuoriainen on etenkin männyn vitsaus ja kirjanpainaja kuusen. Ilmastonmuutoksen myötä sekä niille että muille kaarnakuoriaislajeille on tullut Suomessa entistä mukavammat oltavat. Havupuiden nilakerrosta syömään pyrkivät esimerkiksi kuusentähtikirjaaja ja aitomonikirjaaja sekä pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja.
– Nämä siinä sivussa myös runsastuvat. Niillä on jokaisella oma ekolokeronsa, Ylioja sanoo.
Kaarnakuoriaiset tyypillisesti eivät lennä pitkiä matkoja. Niinpä uusi okakaarnakuoriaisesiintymä sijaitsee yleensä jopa alle sadan metrin päässä edellisestä.
Joukkovoimalla myös terveisiin puihin
Kuumat ja kuivat kesät heikentävät pohjoisen puiden elinvoimaa, mikä tekee ne helpommiksi hyökkäyskohteiksi. Lisäksi lämpimässä hyönteiset kehittyvät nopeammin.
– Kuivuudesta kärsivät puut ovat alttiita kaarnakuoriaisille. Suomessa on ollut monta entistä lämpimämpää kesää. Puiden aineenvaihdunta on muuttunut ja vastustuskyky heikentynyt, Ylioja selvittää.
– Kun sopivan heikkokuntoista puuta löytyy, kaarnakuoriaiset rupeavat runsastumaan. Kun niitä on oikein paljon, ne pystyvät joukkovoimalla menemään terveisiinkin puihin.
Osuutensa asiaan on myös roudattomien ja vähälumisten talvien talvimyrskyillä. Jos kuusia kaatuu myrskyssä paljon ja niiden juurista osa on vielä maassa, kaatuneet puut ovat oiva kasvualusta etenkin kirjanpainajalle. Jos vielä seuraava kesä on kuuma ja kuiva, kaarnakuoriaiset edelleen runsastuvat.
Neulasia syövä havununna on Suomessa harvinainen, mutta ilmaston lämmetessä se on levinnyt pohjoista kohti. Puolassa, Saksassa ja Itävallassa havununnan joukkoesiintymät ovat aiheuttaneet laajoja metsätuhoja.