Sanginjoen alue on Oulun seudun merkittävimpiä lähivirkistysalueita. Joen vesieliöstöä ja kalakantaa uhkaa kuitenkin ajoittain veden happamuus, joka on peräisin turvemailta.
Oulujoen sivuhaaraan Sanginjokeen on viime vuosina istutettu lohikaloja heikolla menestyksellä. Esimerkiksi joulukuussa 2006 ja muutamien kesien tulvapiikkien yhteydessä veden happamuusarvo on laskenut kaloille tappavan alhaiseksi alle viiden.
Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus (SaKu) -hankkeessa selvitettiin joen alueen happamuuden alkuperää ja kuormituksen syntymistä. Lisäksi kehitettiin uusia vesiensuojelumenetelmiä happamuushaittojen torjumiseksi.
Hankkeen tuloksena laadittiin toimenpidesuositukset, miten happamuusongelmia voidaan välttää ja ehkäistä Sanginjoen alueella.
Tutkija Kati Martinmäki Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että ensisijaisesti happaman huuhtouman synty ja valuminen jokeen pyritään estämään tehostamalla vesiensuojelutekniikkaa ja maankäyttöä.
"Pohjaveden pinta ei saa ojissa laskea liian alas, etteivät sulfidipitoiset maa-ainekset pääse hapettumaan", Martinmäki sanoo.
Lue lisää perjantain Kalevasta.