Tampereen käräjäoikeuteen murtautunut nuorehko mies ei saa rikossyytteitä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske katsoo, ettei kihlakunnansyyttäjä tehnyt virhettä päätyessään syyttämättäjättämiseen.
Murtautuminen tapahtui joulukuussa 2005, jolloin Tampereen käräjäoikeuden tuomarin poika rikkoi oikeustalon ulko-oven ikkunan ja murtautui sisälle.
Murtautuja rikkoi myös hissiä ja välioven ikkunan. Erään toimistosihteerin huoneessa mies sytytti roskiksen paperit palamaan. Lisäksi rytäkässä hajosi kukkaruukkuja. Huoneesta löytyi myöhemmin murtautujan verinen nahkatakki.
Ennen poliisin saapumista mies ehti vielä rikkoa muutamia ikkunoita. Poliisiasemalla hänen taskuistaan löytyi käräjäoikeuden asiakirjoja. Tampereen kihlakunnansyyttäjä jätti jutussa syytteen vahingonteosta ja näpistyksestä nostamatta, koska hänen mukaansa asianomistajan pitäisi tehdä pyyntö syyttämisestä.
Murtokeikasta kirjoitettiin lehdessä, ja valtakunnansyyttäjänvirasto kiinnostui tapauksesta.
Murtautuja halusi lisäselvitystä
Syyttäjä korjasi myöhemmin kantaansa syyteoikeudesta ja katsoi, ettei ollutkaan esteellinen jutussa. Syyttäjä ei ollut missään tekemisissä murtautujan isän, käräjätuomarin kanssa.
Murtautuja puolestaan itse pyysi lisätutkintaa. Miehestä tuntui, että hänen epäiltiin olleen isänsä ammatin vuoksi rivikansalaista paremmassa asemassa. Murtomies korvasi myös kaikki aiheuttamansa vahingot, jotka nousivat yli 2 000 euroon. Hän perusteli outoa tempaustaan "pakkotilalla".
Mies sanoi paenneensa oikeustaloon häntä uhanneita ihmisiä. Valvontakameroissa ei kuitenkaan näkynyt uhkaajia.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske päätyi siihen, että oikeudenkäynti ja rangaistus olisivat turhia, koska osapuolet olivat tehneet sovinnon. Kalske ei löytänyt syyttäjän toimista virhettä, koska tämä oli selvityksessään sen jo itse huomannut. Kalske tähdentää, että teon kohdistuessa julkiseen omaisuuteen syyteoikeus ei ole riippuvainen siitä, vaatiiko asianomistaja rangaistusta vai ei.