Professori Lotta Viikarin työhuoneesta ei löydy tähtikarttoja, kaukoputkia tai avaruusalusten pienoismalleja. Mikään ulkoinen ei viittaa siihen, että kyse on Suomen tunnetuimmasta avaruusoikeuden asiantuntijasta.
"En ole lapsena ikinä halunnut astronautiksi, enkä aikuisenakaan", Viikari huomauttaa.
Oikeustiedettä opiskellessa avaruuteen liittyvät kysymykset alkoivat vähitellen tuntua omimmilta. Ne tarjoavat monia mielikuvituksellisia ja jopa filosofisia kysymyksenasetteluja.
Olisiko ydinjätteiden lähettäminen avaruuteen moraalisesti oikein? Tulisiko myös kehitysmaiden ihmisten saada osansa avaruuden hyödyntämisestä, kun se on YK:ssa julistettu koko ihmiskunnan omaisuudeksi?
Avaruusoikeus pohjautuu YK:n 1960- ja -70-lukujen avaruustoimintaa käsitteleviin kansainvälisiin sopimuksiin. Silloin ei vielä osattu ennustaa sitä laajuutta, jolla valtioiden lisäksi myös yksityinen sektori on kiinnostunut avaruuden hyödyntämisestä.
"Satelliitteja alkaa olla maata kiertävillä radoilla valtavasti. Kyse on muun muassa siitä, mitä niille tehdään, kun ne eivät enää toimi ja kuka on vastuussa, jos kappaleet törmäävät toisiinsa", Viikari selvittää.
Keskeisin ympäristöongelma on tällä hetkellä avaruusromu, jota kasautuu maata kiertäville radoille jatkuvasti lisää.
"Pitäisi miettiä myös tulevien ihmissukupolvien mahdollisuuksia. Nyt voidaan päätyä tilanteeseen, jossa maan ympärille kerääntyy sellainen avaruusromukerros, että täältä ei tulevaisuudessa enää päästä avaruuteen."
Väitöskirjassaan Viikari tutki kansainvälisen ympäristöoikeuden periaatteiden, kuten esimerkiksi saastuttaja maksaa -periaatteen käyttökelpoisuutta avaruussektorilla.
"Satelliitista irronnut pikkurillin kynnen kokoinen palanen voi tuhota toisen satelliitin, jos se iskeytyy siihen kovalla nopeudella. Pienestä palasesta on kuitenkin vaikea saada selville, kuka siitä on vastuussa."
Viikari onkin ehdottanut, että avaruussektorille luotaisiin kansainvälinen rahasto, josta korvauksia avaruusromun aiheuttamista vahingoista voitaisiin maksaa.
Viikarin väitöskirja on edelleen ensimmäinen ja ainut avaruusoikeudellinen väitöstutkimus Suomessa. Lokakuun alussa hän sai Etelä-Koreassa järjestetyssä alan tutkijoiden konferenssissa työlleen myös kansainvälistä tunnustusta, kun International Academy of Astronautics myönsi väitöksestä palkinnon parhaasta yhteiskuntatieteellisestä avaruusalan tutkimuksesta.
Erikoistuminen avaruustutkimuksessa enemmänkin henkisiä kuin kalliita teknologisia ponnistuksia vaativaan alueeseen on Viikarin mukaan avannut mahdollisuuden tehdä tasavertaisemmin yhteistyötä alan suurten toimijoiden kanssa. Yhteisiä projekteja on tänä syksynä viritelty muun muassa kahden kiinalaisen yliopiston kanssa.
"Suomen kannattaakin avaruustutkimuksessa kilpailla aloilla, joilla pienelläkin maalla on resursseja", Viikari ehdottaa.