Oikeusministeriön asettama neuvottelukunta valotti keskiviikkona ehdotuksiaan oikeuslaitoksen kehittämiseksi. Se esittää useita kymmeniä sekä horisontaalisia että sektoreita koskevia toimenpiteitä, mikä suomeksi tarkoittaa koko oikeudenhoidon kentän perinpohjaista myllertämistä.
Se haluaa vähentää tuomioistuimia, joissa kansalaisten asioita käsitellään. Se haluaa muuttaa tapaa, jolla noiden asioiden käsitteleminen tapahtuu ja se haluaa vähentää myös käsiteltävien asioiden määrää ylipäätään.
Se haluaa puuttua myös siihen, ketkä noita asioita oikeuslaitoksessa käsittelevät, miten kauan se kestää, millaisia ratkaisuja sieltä annetaan sekä siihen, millaisia summia siitä asiakkailta peritään. Ja niin edelleen.
Neuvottelukunnan mukaan tämä ei tietenkään johda siihen, että kansalaisten oikeusturva vaarantuu.
Uudistusten tavoitteena on turvata se ja jopa edistää sitä. Virttä veisataan tismalleen samanlaisella nuotilla kuin vastikään omista säästöistään kertonut poliisi on tehnyt. Ja rajavartiolaitos.
Eli taas kerran säästetään erittäin rajusti, mutta tavallisten asiakkaiden näkökulmasta heikennyksiä ei tapahdu. Näinhän asia ei ole. Kansalaisten kannalta kyse on siitä, mitkä heidän nykyisin saamistaan palveluista heikentyvät, missä vaiheessa ja minkä verran.
Neuvottelukunnan esityksistä äkkiseltään maistuvin on sen halu perustaa Suomeen tuomioistuinvirasto useiden muiden maiden tapaan. Tuomioistuinvirasto toimisi tuomioistuinten keskusvirastona vastaavankaltaisella tavalla kuin valtakunnansyyttäjänvirasto johtaa, ohjaa ja valvoo syyttäjänvirastojen toimintaa ja valtakunnanvoudinvirasto ulosottoa.
Tuomioistuinvirastolle on kentällä tarvetta. Keskitetty hallinto lisäisi tuomioistuinten riippumattomuutta ja vahvistaisi niiden toimintaedellytyksiä. Tuomioistuimet voisivat rauhassa keskittyä tuomarityöhön.
Pohjois-Suomen kannalta rajuimmalta kuulostavat suunnitelmat karsia tuomioistuinverkostoa kaikilta tasoilta. Neuvottelukunnan mielestä käräjäoikeuksista voidaan silpoa noin puolet kuten edellisessäkin uudistuksessa tehtiin.
Neuvottelukunta katsoo, että tuomiopiirien tulisi vastata poliisin ja syyttäjien toimialueita. Käytännössä tämä merkitsisi pohjoisen osalta sitä, että Kemi-Tornion käräjäoikeus yhdistettäisiin Lapin käräjäoikeuteen ja Ylivieska-Raahen sekä Kainuun käräjäoikeudet sulautettaisiin Oulun käräjäoikeuteen. Tämänkaltainen uudistus lienee lähinnä ajan kysymys.
Myös hovioikeuksien määrää halutaan vähentää. Pohjoista tuskin lyödään niin rajusti, että Rovaniemen hovioikeus vietäisiin kokonaan mutta sen sijaintipaikasta voi tulla kovaa vääntöä. Neuvottelukunnan mielestä tuomioistuinten sijaintipaikoissa tulee ottaa huomioon muun muassa väestön ja elinkeinotoiminnan alueellinen jakautuminen.
Tämä viittaa siihen, että hovioikeus siirrettäisiin väestövoittoisaan Ouluun. Rovaniemen oikeudellinen keskittymä on kuitenkin sen kaltainen, että hovioikeuden soisi pysyvän jatkossakin siellä. Lappia kuritetaan riittävästi jo sillä, että hallinto-oikeus on siirtymässä Ouluun.
Ehdotetut uudistukset merkitsevät tuiki tavallisille pohjoissuomalaisille muun muassa sitä, että heidän asiointimatkansa pitenevät. Oikeuden perässä joutuu reissaamaan entistä kauemmas. Se vaikuttaa ennen pitkää myös juridisten palveluiden paikalliseen saatavuuteen, mistä on huolestuttavia viitteitä jo nyt.
Oikeuslaitoksen uudistukset ovat välttämättömiä. Neuvottelukunnan kymmenet ja taas kymmenet ehdotukset myllertävät oikeushallinnon kenttää kuitenkin niin rajusti, että niiden toteuttamiskelpoisuutta, järkevyyttä ja vaikutuksia on syytä tarkastella erittäin huolellisesti. On pidettävä huolta siitä, ettei Pohjois-Suomi jää uudistusten suurimpien häviäjien joukkoon.