Oulun käräjäoikeus antoi kuluneella viikolla ratkaisun, joka herättää jälleen vakavia kysymyksiä suomalaisen oikeuslaitoksen toimintakyvystä. Käräjäoikeus nimittäin lievensi tuomittujen talousrikollisten rangaistuksia siksi, että oikeusprosessi oli venynyt vuosikausien mittaiseksi.
Jutun vuonna 1999 alkanut esitutkinta päätyi syyteharkintaan 2006. Käräjäoikeudessa juttu tuli vireille 2007. Ja käräjäoikeuden päätös saatiin 2010, siis 11 vuotta esitutkinnan alkamisen jälkeen. Kaiken lisäksi prosessi ei ehkä ole vieläkään ohi: kihlakunnansyyttäjä miettii nyt, hakeeko muutosta rangaistuksiin.
Oulun käräjäoikeuden ratkaisu lieventää tuomioita ei ole ennennäkemätön. Taustalla on se, että oikeudenkäyntien kohtuuton venyminen on tuonut Suomelle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) häpeää yli oman tarpeen. Suomi on saanut EIT:ltä kohtuuttoman pitkään kestäneistä oikeudenkäynneistä lukuisia langettavia tuomioita.
Nyt näitä Strasbourgin tuomioita pyritään välttämään epätoivon vimmalla. Rangaistusten lieventämisen ohella oikeusjuttujen asianosaisille on mahdollista maksaa myös rahallisia korvauksia.
Venymisongelma olisi kuitenkin pitänyt hoitaa jo ajat sitten kuntoon ilmankin EIT:stä tulevaa painetta. Näin pelkästään siksi, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.
Eikä kannata uskoa selityksiä, joiden mukaan hitaudelle ei voida tehdä mitään. Vertailukohdaksi maailmalta sopii vaikkapa se, että jättimäisen Madoff-pyramidihuijauksen oikeuskäsittely kesti Yhdysvalloissa ei kuusi vuotta vaan kuusi kuukautta.