Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus valittaa Oulun hallinto-oikeuteen vuosittain yli kymmenestä kuntien tekemästä suunnittelutarveratkaisusta, jossa yksityisille kansalaisille on annettu lupa rakentaa kaava-alueen ulkopuolelle "keskelle metsän siimestä" oma koti.
Hallinto-oikeus on asettunut ympäristökeskuksen kannalle eikä päästä enää kansalaisia "metsittymään".
Maankäyttöpäällikö Tapio Tuuttilan mukaan ympäristökeskus on valittanut Oulun hallinto-oikeuteen vain tapauksissa, joissa keskuksen mielestä on odotettavissa erityisiä ongelmia.
"Hajarakentaminen johtaa erittäin kalliiseen yhdyskuntarakenteeseen, keskeneräiseen ympäristöön, työläisiin kaavoihin sekä rakentajien ja asukkaiden pettymyksiin. Rakentamisessa tarvitaan suunnitelmallisuutta, osayleiskaavoja ja asemakaavoja."
"Jos rakennuspaikkoja annetaan ylimalkaisten suunnitelmien kautta, tulee reviirinvartijoita, jotka katsovat omistavansa maiseman, kun aluetta tarvitaan laajemmin", Tuuttila varoittaa.
Haja-asutusalue ei ole rakentajallekaan niin edullinen kuin se äkkiä näyttää.
Päättävät poliitikot
tukalassa paikassa
"Asumista pitää tarkastella elinkaarikulujen kautta. Vaikka tontti maksaa vähemmän, kulkemiset tulevat moninkertaisiksi vuosien mittaan. Toki joidenkin suomalaisten elämäntapaan kuuluu asua etäällä muista, mutta silloinkin olisi hyvä katsoa paikka kylärakenteen sisältä", Tuuttila opastaa.
Kunnissa suunnittelutarveratkaisuista päättävät poliitikot ovat tukalassa paikassa, kun rakentamiseen oikeuttavan luvan hakija, maan myyjä ja luvan myöntäjä tuntevat toisensa. Tällöin tullaan helposti tutunkauppaan. "Kun naapurin poikakin sai rakentaa, niin toki meidän tyttökin."
Tuuttilan mukaan ympäristökeskus on pitänyt suuresta huolesta huolimatta valituskynnystään korkealla.
Liminka on päästänyt luottamushenkilönsä välikädestä antamalla päätösvallan viranhaltijoille.
Vuoropuhelu
hyödyksi
Tuuttila pitää Limingan mallia hyvänä, sillä silloin kunnan ja rakentajan välille syntyy vuoropuhelu, jonka perusteella myös rakentaja voi välttyä monelta tulevalta ongelmalta.
Löysimmin suunnittelutarveratkaisuja ovat jakaneet Haukipudas ja Kiiminki.
Viime tiistaina Oulun kaupungin tekninen lautakuntakin sai bumerangina kaksi äänestäen myöntämäänsä lupaa takaisin hallinto-oikeudesta.
Teknisen keskuksen johtaja Väinö Jounila näkee tonttipulan syyksi siihen, miksi lautakunta aina silloin tällöin antaa luvan rakentaa haja-asutusalueelle.
"Kunnan kannalta päätös on hankala. Alueelle ei ole palveluja, ei kelvollisia liikennereittejä ja kuitenkin kunnalla on tiettyjä velvoitteita järjestää esimerkiksi koulupalveluja."
"Jos alueelle pääsee useampi talo, ryhdytään jo vaatimaan valoja ja yksityistien kunnossapitoa. Jos maanomistaja haluaa rakentaa omiin tarpeisiinsa, niin asia on hieman toinen. Oulussa voi saada ennakkokannanoton. Aina se ei tyydytä", Jounila toteaa.
Oulussa haja-asutusalueelle edellytetään 10 000 neliön tonttia. Oulujokivarren osayleiskaavassa on luvassa rakennuspaikkoja 3 300 neliön tonteille asemakaava-alueen ulkopuolelle, siis suunnitellusti. Tuuttila ehdottaa Oulun seudulle yhteistä rakennusjärjestystä.