"Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä". Äänessä on kolmas perämies Andres Tammes. Viimeistä kertaa. Hänen sanansa jäävät elämään; haave, johon moni eläissään haluaisi yltää, mutta kuollessaan ei yllä.
Kello on 01.29.27 syyskuun 28. päivänä vuonna 1994. Paikka on noin 41 kilometriä Utösta.
Keskellä avomerta käydään näytelmää, joka päättyy - ulkopuolisille - näihin perämiehen sanoihin. Näytelmä, joka on paljon enemmän kuin pelkkä inhimillinen tragedia. Se on 852-kertainen inhimillinen tragedia.
Vaahtopäät kuohuvat. Äänet hukkuvat tyrskyihin. Paniikkia, pakokauhua. Rukouksia. Mutta mikään ei auta - meri on ahne ja imee omansa.
Koittaa hiljaisuus.
Ristiaallokon yläpuolella pintapelastajansa kanssa tasapainoileva helikopteri. Kari Lehtolan pöllämystynyt, suurisilmäinen katse. Sairaalavuoteessa makaavia ihmisiä, joiden suuhun tungetaan mikrofonia. Kuvia ja puheita keulaportista. Visiiri. Miehittämättömän pienoissukellusveneen taltiointi hylystä.
Raakaa, mutta aitoa tosi-tv:tä.
Itämeri, 59 astetta ja 23 minuuttia pohjoista leveyttä sekä 21 astetta ja 41 minuuttia itäistä pituutta. Siellä jossain 80 metrin syvyydessä makaa rapistuva ruumisarkku. On maannut kohta 12 vuotta.
Hiljaisuus murtui tällä viikolla. Ruotsi rikkoi hautarauhan. Vain sanallisesti, mutta rikkoi kuitenkin.
Ruotsin valtion rikosteknisen laboratorion on tarkoitus selvittää, tukevatko hylystä otetut kuvat loppuraportin johtopäätöksiä onnettomuuden syistä.
Voi hyvät ruotsalaiset. Eikö
tapaus Palme opeta mitään?
"Onnettomuuden kansainvälinen tutkintakomissio on saattanut päätökseen tutkintansa", sanotaan matkustaja-autolautan kaatumisen tutkinnasta tehdyn loppuraportin alkusanoissa.
"Loppuraportti on kaikilta osiltaan yksimielinen."
Loppuraportti on 227-sivuinen. Siinä on 258 eri alakohtaa. Se valmistui yli kolmen vuoden työn jälkeen. Allekirjoittajina muun muassa kolme ruotsalaista.
Aseiden tai asetarvikkeiden salakuljetusta, tahallinen räjähdys, todistajien uhkailua, toisen kapteenin ja seitsemän miehistön jäsenen salaperäinen katoaminen pelastamisen jälkeen...
Venäjän mafia, KGB, saksalainen tutkiva journalisti Jutta Rabe, KPGU-tilintarkastajan ja todisteita kantaneen Peeter Riitin myöhästyminen lennolta ja joutuminen laivamatkustajaksi, Tshetshenian presidentti Dudajev, Naton Saclant-operaatio, Felix-ryhmän salakuunteluasiantuntija Igor Kristapovitsin teloitusmurhaÊ6;
Useita ilmaan nakattuja kysymyksiä, nimiä. Olettamuksia. Salaliittoteorioita. Syitä ja perusteluja. Arveltua faktaa.
John F. Kennedy. Olof Palme. John Lennon. Paavi Johannes Paavali II. Elvis Presley. Marilyn Monroe.
Miksi? Miksi kaikelle pitää löytää selitys ja syyllinen? Eikö tässä hyvässä maailmassa voi tapahtua mitään pahaa ilman, että sen taakse kätkeytyy jotain mystistä, salaperäistä ja suurta? Eikö inhimillinen virhe riitä? Onko huono tuuri kivikauden juttuja? Eikö sanaa onnettomuus enää tunneta?
Eikö omaisilla ole oikeus hautarauhaan?
Onnettomuustutkintakeskuksen entisestä johtajasta, Kari Lehtolasta, pyyhittiin pölyt ja hänet kaivettiin tällä viikolla esiin kommentoimaan kuin Tarmo Ropponen presidentinvaalipäivänä. "Meillä ei ole mitään pelättävää", Lehtola sanoo.
Antakaa edes Lehtolan levätä rauhassa, jos ette Estonian.