Ruotsissa äskettäinen Anna Lindhin murhaa koskeva oikeudenkäynti näytettiin maan televisiossa. Ratkaisua pidettiin itsestäänselvänä yleisesti kiinnostavassa tapauksessa. Suomalaisen yhteiskunnan rauhallista elämänmenoa kuvaa, että oikeudenkäyntien televisiointiin ei ole ollut pakko keksiä pitäviä pelisääntöjä. Suurta mielenkiintoa herättäneitä rikosjuttuja on kyllä ollut, mutta esimerkiksi tavallisiin ihmisiin kohdistuvissa henkirikoksissa yksityisyyden suoja tulee hyvin nopeasti vastaan, eikä televisiointi voi tulla kyseeseen.
Ajat tuntuvat kuitenkin olevan muuttumassa. Toisaalta televisiokanavien lisääntyminen kasvattaa kilpailua katsojista, ja toisaalta varsin lyhyen ajan sisään on sattunut kaksi yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen kiinnostavaa tapausta.
MTV3 lähetti tammikuussa digikanavallaan pienellä viiveellä oikeudenkäynnin, joka käsitteli Tony Halmetta. Kyseessä oli ensimmäinen Suomessa televisioitu käräjäoikeuden istunto.
Varsin hyvällä syyllä voi kysyä, olivatko Halmeen hölmöilyt todella yhteiskunnallisesti niin merkittävä tapaus, että lähetys oli perusteltu. Mutta vahinkoakaan siitä ei ollut, ja tämän kautta koko televisiointikäytäntö nousi keskusteluun. Mitään pitäviä pelisääntöjä Halmeen jutun kautta ei kuitenkaan löydetty.
Maaliskuun 3. päivä pidettävä Irak-oikeudenkäynti, jossa syytettyinä ovat entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki ja presidentin entinen neuvonantaja Martti Manninen, on yleiseltä merkitykseltään aivan toista luokkaa. Siinä puidaan tapahtumasarjaa, josta syntyi pääministerin eron takia Suomen suurin poliittinen skandaali vuosikausiin. Oikeudenkäynnin yleinen merkitys on kiistaton.
Nyt oikeudenkäynnistä on päätetty näyttää kahden tunnin viiveellä alkuosa, eli asian esittely, syytteiden lukeminen ja puolustuksen lyhyet vastaukset syytteisiin. Jäätteenmäen ja Mannisen kuulustelua eli etukäteen arvioiden kaikkein mielenkiintoisinta osuutta ei näytetä. Kuitenkin istunto on avoin, ja tapahtumien kulku kuvataan myöhemmin varmasti tarkoin tiedotusvälineissä.
On ymmärrettävää, että suoraa lähetystä ei sallita, jotta todistajiin ei vaikutettaisi. Sen sijaan vähemmän ymmärrettävää on, että tällaisen oikeudenkäynnin televisiointi sallitaan vain osittain. Yleinen pelisääntökeskustelu istuntojen televisioinnin periaatteista on paikallaan televisioyhtiöiden, tuomioistuinten edustajien ja julkisuuskysymysten asiantuntijoiden kesken.
paakirjoitus@kaleva.fi