Helsingin käräjäoikeus teki Tapanilan raiskauksesta antamassaan tuomiossa harvinaisen ratkaisun, kun se alensi tuomittujen rangaistuksia tapauksen saaman poikkeuksellisen julkisuuden takia. Oikeusavustajien mukaan tekijöitä on uhkailtu. Yksi heistä käy koulua etänä turvallisuussyistä ja toinen pelkää ulkona liikkumista.
Kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta huomauttaa, että raiskaustapauksissa julkisuus aiheuttaa kärsimystä myös uhrille.
- Se puoli jäi kokonaan huomioimatta. Julkisuus aivan varmasti aiheuttaa lisäahdistusta ja pahentaa tapauksesta seuranneita ongelmia, Heinjoki toteaa.
Hänen mukaansa seksuaalista väkivaltaa kokeneet ovat hyvin herkkiä asioille, jotka muistuttavat tapahtuneesta.
Uhrin näkökulma ei tarpeeksi esillä
Käräjäoikeuden eilen antamassa tuomiossa on keskeisessä osassa sen perusteleminen, miksi rikos oli nimenomaan raiskaus eikä törkeä raiskaus.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin suunnittelijan Hannu Niemen ja Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen professorin Päivi Honkatukian mielestä tuomiosta voi helposti syntyä uhria vähättelevä kuva.
Käräjäoikeus esimerkiksi totesi, että rikos ei ollut tapahtunut erityisen nöyryyttävällä tavalla.
- Tietysti uhrin kannalta tällaiset tapaukset ovat aina erityisen nöyryyttäviä ja ikäviä. Mutta tuomioistuin pyrkii etsimään vastauksia määrättävän tuomion kannalta merkityksellisiin lainsoveltamiskysymyksiin, minkä vuoksi perustelut voivat toisinaan näyttää uhrin ja kansalaisten silmissä teon vähättelyltä, Niemi sanoo.
Honkatukia sanoo, että oikeuden argumentin olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla, uhrin näkökulman paremmin huomioiden.
Heinjoki pitää tuomiota uhrin kärsimystä vähättelevänä.
- Raiskaus voi aiheuttaa muun muassa post-traumaattisia oireita, vakavia häpeän tunteita, masennusta, ahdistusta ja pahoja fyysisiä vaurioita.