Lasten huoltajuusriidat ovat aina vaikeita. Erittäin raastavia ne ovat tapauksissa, joissa jompi kumpi vanhempi on ulkomaalainen. Suomalaisia lapsia kaapataan Algeriaan, Lähi-itään ja Venäjällekin. Siepattuja on lähes mahdotonta saada takaisin, jos sieppaajan kotimaa ei ole allekirjoittanut Haagin lapsikaappaussopimusta. Sekään ei takaa kaapatun suomalaislapsen palautusta.
Tuore kaappausdraama koskee espoolaispoikia, jotka halusivat vuosi sitten jäädä kesälomamatkallaan kokonaan Suomeen. Vanhemmilla oli tuolloin yhteishuoltajuus. Myöhemmin isä kaappasi pojat Ranskaan, josta heidät palautettiin Suomeen. Tämän jälkeen isä on hankkinut yksinhuoltajuuden Yhdysvalloissa.
Korkein oikeus määräsi 13- ja 10-vuotiaat pojat palautettaviksi heti Yhdysvaltoihin, vaikka pojat itse vastustivat palautusta voimakkaasti. KKO ei kuullut lapsia eikä ottanut huomioon muitakaan Suomessa tehtyjä selvityksiä, vaan perusti ratkaisunsa Haagin sopimuksen tiukkaan tulkintaan ja neljän vuoden takaisiin amerikkalaisiin selvityksiin. KKO:n mukaan pojat eivät ole riittävän kypsiä ilmaisemaan mielipidettään. Miten KKO voi sen tietää, kun ei ole edes kuullut lapsia?
Lapsen suoran kuulemisen ikäraja on 12 vuotta. Korkeimman oikeuden päätöstä onkin arvosteltu erittäin voimallisesti juuri siksi, että se katsoi jopa 13-vuotiaan epäitsenäiseksi äitinsä myötäilijäksi. Oikeussosiologi, sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan on pöyristyttävää, ettei "vanhempienkaan lasten käsityksiä pidetä KKO:ssa missään arvossa vielä vuonna 2004".
KKO:n on syytä perustella tähänastista paremmin, miksi se ei kuullut lapsia, olihan Helsingin hovioikeus aiemmin päättänyt, että pojat saavat jäädä Suomeen. Perusteena oli se, että kumpikin heistä vastustaa palautusta. Hovioikeuden mielestä lapset olivat saavuttaneet sellainen isän ja kypsyyden, että heidän mielipiteeseensä oli kiinnitettävä huomiota. Siltä asia näyttää myös oikeuslaitoksen ulkopuolelta.
Suomen olisi mahdotonta vaatia täältä siepattuja lapsia palautettavaksi, jos se ei itse noudata Haagin sopimusta. Se ei kuitenkaan ole aivan ehdoton. Sopimuksessa puhutaan inhimillisestä momentista, mutta sen KKO sivuutti.
Poikien palautusyritys johti tuntikausia kestäneeseen viranomaisten painostukseen. Tapahtumat on syytä tutkia; pakottaminen, manipulointi ja painostus eivät kuulu oikeusvaltion toimintaperiaatteisiin. KKO:n olisi taas syytä ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi ja kuulla myös 13- ja 10-vuotiaita poikia.
paakirjoitus@kaleva.fi