Nuorten liikenneturmien vähentäminen edellyttää rajoituksia, valvontaa ja asennekasvatusta. Ajokortin hinta on jo äärirajoilla.
Muutamat viime viikkojen traagiset onnettomuudet ovat panneet pohtimaan, miten nuorten liikennetaitoja voitaisiin parantaa. Teemahan on kaikkea muuta kuin uusi. Jo se osoittaa, että on tavattoman vaikeaa löytää toimivia keinoja. Silti niitä pitää etsiä.
Se tosin pitää todeta, etteivät ajotaidon puutteet ja asenneongelmat koske vain nuoria. Todisteena tästä Tilastokeskus julkisti torstaina synkän tiedon ylinopeuksista. Ne ovat tämän vuoden alkupuoliskolla kasvaneet kymmenen prosenttia. Kehityssuunta on sekä hämmästyttävä että vaarallinen. Heikkouksia on ilmiselvästi kaikenikäisten taidoissa ja asenteissa. Silti juuri nuorten liikennekäyttäytymisen muuttaminen on kestävin tapa kohentaa koko suomalaista liikennekulttuuria.
Kaleva kertoi Utajärven äskettäisen turman jälkeen, kuinka liikenneministeriö harkitsee muutoksia ajo-opetukseen. Opetustuntien määrää suunnitellaan nostettavaksi nykyisestä minimistä eli 30:stä kerralla 40:een. Myös muiden huomioon ottamisen opettelua halutaan vahvistaa. Lisätietoa ministeriön suunnitelmista tuli perjantain Turun Sanomissa. Siinä haastateltu virkamies piti jälleen esillä autokoulun pidennystä.
Liikenneopetuksessa epäilemättä on kehittämisen varaa. Ongelmallista vain on se, että jo nyt ajokortin hankinta on Suomessa esimerkiksi Ruotsiin verrattuna tavattoman kallista. Korttia ei autokoulun kautta saa käytännössä alle 1 200 euron. On vaarana, että mahdollisten lisätuntien takia ajokortin hinta nousee osalle perheistä ja nuorista yksinkertaisesti liian kalliiksi. Sekään ei ole oikein.
Toinen tie voisi olla se, että ajokortin saannin edellytyksenä olevia kokeita yksinkertaisesti kehitetään paremmin kuljettajan taitoja ja asenteita mittaaviksi. Olisikohan mahdollista korottaa kokeen läpäisykynnystä? Tätä nykyä kortin saa useimmiten ilman mitään tuntumaa esimerkiksi ajosta arvaamattomalla soratiellä.
Toisaalta osa nuorista pystyy hankkimaan liikenteessä tarvittavan perustaidon 30 ajokerralla. Heidän istuttamisestaan kalliissa lisäopetuksessa eivät välttämättä hyötyisi muut kuin autokoulut. Koko liikennekasvatuksen perusongelma on ylipäätään se, että vaikka taidot saadaankin opetetuksi, asenteet eivät aina tule perässä.
Ministeriön pohdinnassa olevaan keinovalikoimaan kuuluu myös kaksi suoranaista rajoitusta. Toisen mukaan nuoria kiellettäisiin ajamasta öisin, toinen olisi kielto pitää autossa avonaisia alkoholipulloja. Tällaisia rajoituksia on jo käytössä eräissä maissa, ja niiden käyttöönottoa voi harkita myös Suomessa, jos kokemukset muualta antavat siihen perusteita. Esimerkiksi viinan juonti selvänkin kuskin autossa voi häiritä kohtalokkaasti kuljettajan valppautta. Tällaisia kieltoja on tosin hyvin vaikea valvoa.
Osana nuorten liikenneriskejä koskevaa pohdintaa on myös esitetty ajatus kortin antamisesta jo 16-vuotiaille. Siihen liittyisi ilta- ja yöaikaa koskeva ajokielto. Hyvää tarkoittava ehdotus todennäköisesti kuitenkin vain lisäisi nuorten aiheuttamien riskien määrää.
Tehokkaaksi sekä nuorten että vanhojen liikennetohelointia torjuvaksi keinoksi on osoittautunut valvonta. Sen lisääminen on kuitenkin rahasta kiinni. Valvonnan teho epäilemättä kasvaisi, jos poliisilla olisi mahdollisuus puhutella nykyistä useammin liikenteessä olevia nuoria. Sitä kautta vinoja asenteita voitaisiin ehkä oikaista.