Tämä juttu tehdään, vaikka yhtä hyvin se olisi voinut jäädä tekemättä. Haastateltava ei olisi siinä tapauksessa päässyt paikalle.
Huonommalla tuurilla ylivieskalainen Vesa Keskinen, kohta 35, olisi heittänyt henkensä maaliskuun 1. päivän 2005 moottorikelkkaonnettomuudessa Lestijärvellä. Kolmen miehen kelkkasafari päättyi 76-vuotiaan kannuslaisen naisen ajaman auton keulaan.
Kolmikko oli eksynyt moottorikelkkareitiltä ja saapui pahaa aavistamatta Lestijärvi--Toholampi-tien risteykseen, jossa ei ollut kärkikolmiota. Keskinen ajoi letkassa toisena, keskellä sokaisevaa auringonpaistetta ja pöllyävää lunta. Hän ehti niukin naukin väistää risteykseen pysähtyneen kaverinsa, mutta ajautui tielle. Silloin kopsahti kunnolla.
Keskinen ponnahti auton tuulilasin kautta 20 metriä ja laskeutui päälleen tielle. Hengenlähtö oli lähellä.
"Muistan, että olin ajaa kaverin päälle. Sen jälkeen heräsin tiellä ja mietin, mitä tapahtui. Jalkaan ja päähän sattui ankarasti", Keskinen kertoo.
Keskisellä oli umpimallin kypärä. Onneksi, sillä toinen vaihtoehto -- avomallin kypärä -- ei olisi antanut tarvittavaa suojaa. Nytkin kypärä meni kahdesti kohtaa halki.
"Onneksi oli rauhallisesti ajanut autokuski, eikä hänellä ollut allaan rekkaa tai maasturia. Hyvä tuuri, että olen hengissä."
Keskisen sääriluu meni pirstaleiksi ja sitä on leikelty kahdesti. Miehen huuli tikattiin uuteen uskoon. Lisäksi toisen silmän alla on kolme hiusmurtumaa. Toinen puoli kasvoista on osaksi tunnoton.
"Kuntoutus on vasta alkupisteessä", potilas tuskailee.
Vakuutusyhtiö korvaa aineelliset vahingot ja lääkärikulut.
"Onneksi edellisillan juhlinta loppui sittenkin ajoissa", Keskinen huokaisee.
Hän on sairauslomalla kesäkuun loppuun asti, mutta hän itse epäilee, ettei vielä heinäkuussa tarvitse rekan rattiin hypätä. Moottorikelkkailijana hän pitää itseään keskikastin kuljettajana. "Kai sitä vielä joskus ajetaan kelkalla", hän uskoo.